Osakeyhtiön tarkoitus heikon ja vahvan yhteiskuntavastuun kontekstissa

Tutkielman aihe on rajattu käsittelemään osakeyhtiön tarkoitusta ja yhtiöiden yhteiskuntavastuuta. Tutkielmassa keskitytään analysoimaan osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen sisältöä ja tämän sisällön yhteensopivuutta verrattuna vahvan ja heikon yhteiskuntavastuun käsitteisiin. Osakeyhtiölain 1:5:n mukaisen olettamasäännöksen mukaan yhtiön tarkoituksena on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Heikossa yhteiskuntavastuussa eri pääomien, kuten inhimillisen, luonnonvarojen ja taloudellisen pääoman, katsotaan olevan toisilleen substituutteja ja vaihdettavissa keskenään. Tässä näkökulmassa yritykset pyrkivät huomioimaan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset päätöksenteossaan ainoastaan silloin, kun näillä toimenpiteillä on positiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn. Vahvassa yhteiskuntavastuussa tämä ei ole mahdollista. Aihepiiriä käsitellään ensisijaisesti voimassa olevan lain näkökulmasta, mutta tutkielma sisältää myös laajoja elementtejä oikeustaloustieteestä tutkimuksesta, joiden käyttö on perusteltua erityisesti Suomalaisen yhtiöoikeuden oikeustaloustieteellistymisen seurauksena. Osakeyhtiöiden yhteiskuntavastuu on otettu erityisesti huomioon voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä valistuneen arvonmaksimoinnin kautta, mikä edellyttää osakeyhtiön kaikkien sidosryhmien huomioonottamista. Suomalaisessa yhtiöoikeudessa laajasti tunnustettu ja käsitelty valistunut arvonmaksimointi pyrkii kasvattamaan yhtiön kaikkien arvopapereiden arvoa yhtiön tulevia kassavirtoja maksimoimalla pitkällä aikavälillä. Yhtiöoikeuden yleiset periaatteet, vanha osakeyhtiölaki sekä pohjoismainen osakeyhtiöoikeus sekä osakeyhtiölain osakkeenomistajakeskeisyys korostavat edelleen voitontuottamistarkoituksen merkitystä. Yhtiöoikeudellista kenttää ei voida pitää ainoastaan osakkeenomistajakeskeisenä, mutta nykyinen osakeyhtiöoikeus ja osakeyhtiölaki tukeutuu voimakkaasti omistajakeskeiseen malliin. Yhteiskuntavastuun toteuttamiseen liittyy kiinteästi yhtiöiden toiminnasta aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten minimointi. Negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten ympäristölliset ja sosiaaliset haitat, eivät saa suoraa huomiota osakeyhtiön tarkoitusta määrittävässä olettamasäännöksen sanamuodossa. Osa negatiivisista ulkoisvaikutuksista tulee huomioiduksi voitontuottamistarkoituksen aineellisessa sisällössä markkinoiden toiminnan ja sopimusten kautta, mikä on myös nykyisen osakeyhtiöoikeudellisen järjestelmän teoriapohjaisen tarkastelun lopputulos. Nykyinen osakeyhtiölainsäädäntö jättää negatiiviset ulkoisvaikutukset kuitenkin pitkälti erityislainsäädännön, sopimusten ja markkinoiden toiminnan varaan, mitä kautta ne voidaan siirtää yhtiöiden toiminnan kustannuksiksi. Osakeyhtiölain mukainen olettamasäännös voiton tuottamisen tarkoituksesta mahdollistaa heikon yhteiskuntavastuun toteuttamisen pääasiassa valistuneeseen arvonmaksimointiin sekä esimerkiksi markkinoiden toimintaan nojautuen. Kokonaisuutena voidaan myös todeta, että osakeyhtiöillä ja sen johdolla on suhteellisen laajat mahdollisuudet yhteiskuntavastuun toteuttamiseen voitontuottamistarkoituksen puitteissa. Vahvan yhteiskuntavastuun toteuttaminen jää kuitenkin tapauskohtaisen harkinnanvaraisuuden varaan ja yhtiön johdon toteutettavaksi, mikäli se on ylipäätään mahdollista nykyjärjestelmässä. Valistunut arvonmaksimointi ei siten edellytä tai mahdollista vahvan yhteiskuntavastuun toteuttamista kaikissa tilanteissa