Viheralueiden yhteys koettuun terveyteen Helsingissä

Viime vuosikymmeninä tutkimukset kaupunkiluontoon liitetyistä terveyshyödyistä ovat lisääntyneet. Asuinaluekohtaisten viheralueiden on havaittu olevan yhteydessä myös hyväksi koettuun terveyteen. Erilaiset viherympäristöt ja lähiluontoalueet tarjoavat käyttäjilleen määrältään ja laadultaan erilaisia hyvinvointihyötyjä. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia miten viheralueiden määrä ja laatu ovat yhteydessä koettuun terveyteen Helsingin asuinalueilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Helsingin viheralueiden alueellisia eroja kaupunkirakenteessa. Tutkielman on tarkoitus lisätä tutkimustietoa urbaanien viheraluetyyppien yhteydestä koettuun terveyteen ja selvittää viheralueiden merkitystä terveydelle suomalaisessa kaupunkikontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta pääasiallisesta aineistolähteestä: kysely- ja paikkatietoaineistosta. Toinen aineistoista on Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (KatuMetro) hyvinvointikyselyaineisto, joka on kerätty vuonna 2012. Viheralueita kuvaava paikkatietoaineisto on Helsingin kaupunkiympäristön toimialan ylläpitämä Yleisten alueiden rekisterin (Ylre) viheralueiden hoitoluokka -aineisto vuodelta 2012. Viheralueiden luokitusjärjestelmä perustuu Viherympäristöliiton määrittelemään valtakunnalliseen viheralueiden ABC-hoitoluokitukseen. Tutkielman menetelminä ovat monitasoinen logistinen regressioanalyysi sekä kuvaileva analyysi. Tutkielman keskeisimpinä tuloksina havaittiin viheralueiden suuremman määrän ja laadun olevan yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen Helsingin asuinalueilla. Viheralueiden päähoitoluokista rakennettujen viheralueiden ja taajamametsien suuremmat osuudet asuinalueen pinta-alasta olivat yhteydessä yleisempään hyväksi koettuun terveyteen. Avoimet viheralueet eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä. Lisäksi viheraluetyyppien yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa havaittiin, että viheralueiden alahoitoluokista käyttöviheralueet, lähimetsät sekä ulkoilu- ja virkistysmetsät olivat yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen. Tuloksia tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida sensitiivisyysanalyysien tulokset, joiden perusteella alahoitoluokkien tulokset saattavat olla jonkin verran herkkiä valitulle analyysimenetelmälle. Kuvailevien analyysien tulokset osoittivat etenkin nuorten aikuisten ja korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskittyvän asuinalueille, joissa viheralueosuus on matala sekä asuinalueille, joissa rakennettujen viheralueiden osuus on korkea. Alueellisessa tarkastelussa havaittiin, että Helsingin kantakaupungissa viheralueiden osuudet ovat matalammat kuin esikaupunkialueella. Kantakaupungin viheralueet koostuvat pääasiassa rakennetuista viheralueista ja esikaupunkialueella viheralueiden ominaisuudet ovat monipuolisempia. Tutkielman tulokset havainnollistavat sitä, että välittömässä asuinympäristössä viheralueiden laatu ja suurempi määrä saattavat olla merkityksellisiä tekijöitä koetulle terveydelle. Lisäksi alueellisesti Helsingin viherrakenne eroaa määrällisesti ja laadullisesti eri puolilla kaupunkia