Peruspalvelukokemukset ja arjen kansalaisuuden rakentuminen venäläistaustaisten perheiden kertomuksissa

Artikkelissani tarkastelen venäläistaustaisten perheiden kertomuksia kokemuksistaan suomalaisten peruspalveluiden käyttäjinä. Aineistona ovat 25 perheen haastattelut sekä 9 perheen uusintahaastattelut, ja tarkastelun kohteena on palveluiden käyttäjien puhe kohtaamisista peruspalveluiden ja niissä työskentelevien työntekijöiden kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten haastateltavat kuvaavat peruspalveluita puheessaan sekä positioivat itsensä suhteessa peruspalveluihin. Analyysini tuloksena olen tunnistanut ja nimennyt neljä eri positiota, joissa peruspalveluista sekä omasta suhteesta niihin puhuttiin eri näkökulmista. Näitä positioita ovat kiitollisen, väärinkohdellun, aktiivisen ja riippuvaisen positiot. Tuloksista käy ilmi, että haastateltavat käyvät neuvottelua maahanmuuttajiin liitetyistä leimoista sekä heihin kohdistetuista kulttuurisista odotuksista. Ensinnäkin he ottavat kantaa sekä julkisessa että poliittisessa keskustelussa konstruoidun ”laiskan, etuuksia väärinkäyttävän maahanmuuttajan” leimaan. Toiseksi he tuovat esille myös peruspalveluiden epäonnistumiset, kuten niiden vaikean saavutettavuuden, epäselvän tiedon sekä palveluiden käyttäjien ”asiakkaistamisen”. Positiot ovat sekä sisäisesti että keskenään hyvin jännitteisiä. Niitä yhdistää kuitenkin se, että autonomian saavuttaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan täysvaltainen jäsenyys näyttäytyvät tavoitteina jokaisesta positiosta käsin