Kävelyssä rakentuva paikka: Oulun kaupunkikeskusta seniorikaupunkilaisten sosiomateriaalisena ympäristönä

Artikkelissa tarkastellaan ikääntyvien oululaisten suhdetta kaupunkiinsa ruumiillisen ja sosiomateriaalisen paikkasuhteen rakentumisen kautta. Kaupunkikeskustat ovat yhä tärkeämpiä elämisympäristöjä ikääntyville kaupunkilaisille, joten ikääntyvän väestörakenteemme vuoksi on syytä tarkastella, millaisina he itse nämä tilat kokevat. Tutkimukseni tavoitteena onkin vastata kysymykseen, miten ikä ja ikääntyminen vaikuttavat julkisessa tilassa liikkumiseen ja sen merkityksiin. Tutkimuskysymys liittyy kaupunkikävelyn ruumiillisuuden, sosiomateriaalisen tilan ja ajallisuuden ulottuvuuksiin, jotka yhdessä muodostavat paikantuneisuuden näkökulman. Tutkimuksen aineistona ovat yhdeksän 66–89-vuotiaan Oulun keskustassa asuvan kaupunkilaisen haastattelut, joiden aikana kävelimme heidän jokapäiväisiä reittejään. Kävelyhaastattelut osoittavat, miten hetkellisessä paikkakokemuksessa ovat läsnä niin ikääntyvän muuttunut ruumis, muut ihmiset kuin ei-inhimillisetkin toimijat, kuten rakennukset, kadut ja puistot. Tämä kokemus on osa paikkojen kudelmaa, jossa ovat läsnä myös muistot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Refleksiivisen etnografian metodologiaa hyödyntämällä artikkelissa avautuu lisäksi se, miten tutkija tutkimuskysymyksillään, menetelmillään ja ruumiillisella mukana kävelyllään osallistuu haastateltaviensa paikkakokemuksen ja -suhteen muovaamiseen