Pk-yrityksen hiilijalanjälki ja sen vähentäminen

The master’s thesis focuses on the concept of organizational carbon footprint. The thesis consists of a case study from an SME without prior knowledge, in-house experts, or data collected related to carbon footprint calculation. The aim of the thesis is to calculate a comparable carbon footprint value for the studied company. A carbon footprint is a measurement tool for quantifying the total amount of carbon dioxide (CO2) emissions that are directly and indirectly caused by an individual activity or accumulation over the life stages of a particular product. In addition to organizational carbon footprints, the carbon footprint can also be calculated for products, individuals, urban areas, and nations. However, the state of the organizational carbon footprint and its guidance is less researched and developed than the other carbon footprint calculation forms. Therefore, a standardized calculation formula would be needed because organizations are significant contributors to global GHG emissions. Without a standardized calculation formula, it is challenging to compare the collected research results with each other, as the methodological means and limitations can differ radically between studies. Generally, calculating the carbon footprint consists of three categories, usually called scopes 1-3. Scope 1 includes all direct emissions from processes, products, and activities owned or controlled by the organization. Scope 2 includes indirect energy emissions, and scope 3 includes other indirect emissions.Tässä diplomityössä käsitellään PK-yrityksen hiilijalanjäljen laskemista. Diplomityössä tukitaan yritystä, jolla ei ole entuudestaan dataa, aikaisempaa kokemusta tai talon sisäistä asiantuntemusta hiilijalanjäljen laskemisesta. Yleinen hiilijalanjäljen määritelmä on, että kyseessä on mittaustyökalu kokonaispäästöjen tai elinkaaren aikana tapahtuvien suorien ja epäsuorien hiilidioksidipäästöjen (CO2) kokonaismäärän laskemiseen. Hiilijalanjälki voidaan määritellä myös työkaluksi, jolla arvioidaan ympäristön säästöä kasvihuonekaasujen aiheuttamien päästöjen näkökulmasta. Hiilijalanjäljen voi laskea organisaatioiden ja yritysten lisäksi myös esimerkiksi tuotteille, yksilöille, kaupunkialueille ja valtioille. Kun keskustellaan edellä mainittujen hiilijalanjälkien tilasta, organisaatioiden hiilijalanjälki ja ohjeistus sen tuottamiseksi on vähemmän kehittynyttä ja tutkittua kuin muiden hiilijalanjälkien laskeminen. Tästä syystä standardisoidulle laskentakaavalle olisi tarvetta. Organisaatiot ovat myös merkittäviä globaaleja kasvihuonepäästöjen aiheuttajia. Ilman standardisoitua laskentakaavaa on kerättyjen tutkimustulosten vertailu keskenään lähes mahdotonta, sillä metodologiset keinot ja rajaukset voivat poiketa toisistaan radikaalisti. Yleisellä tasolla hiilijalanjäljen laskeminen koostuu Scope -luokista, joita on useimmiten kolme kappaletta. Scope 1 sisältää kaikki suorat päästöt prosesseista, tuotteista ja organisaation omistamista tai sen hallinnassa olevista toiminnoista. Scope 2 sisältää epäsuorat energiapäästöt ja scope 3 muut epäsuorat päästöt, kuten työhön liittyvän matkustamisen ja ruoan kulutuksen aiheuttamat päästöt