Kertojien kaupungit: Aistielämäkerrallinen kävely ympäristön ja muistamisen tutkimusmenetelmänä

Urban experiences are partly based on individual and shared memories and sensed environment. The experience of the environment can be understood as an interpersonal activity that builds and sustains the cohesion of individuals, thus shaping the social relations of the community. The article examines various types of artistic and political interventions in urban space, in particular how urban relationships are constructed in a dialogue between two people. The research concentrates on the formation of a transgenerational urban space in conjunction with walking and conversations, and how the research material thus obtained can be contextualised into culture-historical research and other contextual information of the city.   Theoretically and methodologically article relies on the concept of sensory commons and the sensobiographic walking method for exploring environmental experiences. The article is part of [anonymised] project researching sensed, experienced and remembered environments. One can come to the conclusion that the environments perceived, remembered and discussed together build a discursive and layered urban space that appears in the study more than the sum of its parts. In addition, their later mental and virtual representations constructed individually and together, maintain and shape the urban relationships thus continuing the negotiation of city policies on culture and symbolic ownership.   Kaupunkikokemukset rakentuvat yksityisistä ja yhteisistä muistoista ja aistitusta ympäristöstä. Tähän perustuen ympäristön kokeminen voidaan ymmärtää ihmissuhteisiin liittyvänä toimintana, joka rakentaa ja pitää yllä ihmisten yhteenkuuluvuutta ja muokkaa siten yhteisön sosiaalisia suhteita. Artikkelissa tarkastellaan eri tyyppisiä taiteellisia ja kaupunkitilapoliittisia interventioita ja erityisesti sitä, kuinka niihin liittyvien kaupunkisuhteiden on mahdollista rakentua dialogissa kahden ympäristöstään kertovan henkilön välillä. Tutkimustehtävänä on tarkastella ylisukupolvisen kaupunkitilan muodostumista kävelyjen ja keskustelujen yhteydessä sekä sitä, kuinka näin saatu tutkimusaineisto voidaan kontekstoida kaupunkia koskevaan kulttuurihistorialliseen tietoon ja tutkimukseen. Teoreettis-metodologisesti artikkeli nojaa yhteisvaranto-käsitteeseen sekä ympäristökokemuksia tutkivaan aistielämäkerralliseen kävelymenetelmään (sensobiographic walking). Artikkeli on osa aistittuja elinympäristöjä, niiden kokemista sekä muistoja tarkastelevaa [anonymisoitu] -tutkimushanketta. Kävelyjen perustella voidaan tulla johtopäätökseen, että yhdessä aistitut, muistellut ja keskustellut ympäristöt rakentavat diskursiivista ja kerroksista kaupunkitilaa, joka näyttäytyy tutkimuksessa enemmän kuin osiensa summana. Lisäksi niiden myöhemmät mentaaliset ja virtuaaliset representaatiot ylläpitävät ja muokkaavat yhdessä ja erikseen koettua kaupunkisuhdetta sekä jatkavat kaupunkipoliittista neuvottelua tilan ja kulttuuritarjonnan symbolisista omistussuhteista.   &nbsp