Italianraiheinän hivenravinteiden otto vaihtelevan määrän näitä ravinteita sisältävistä erilaisista maalajeista

The uptake of micronutrients, B, Co, Cu, Mn, Mo and Zn, was studied in a pot experiment. The micronutrient concentrations of Italian ryegrass (Lolium multiflorum L.) ranged as follows: B 4.9-11.1, Co 0.01-2.30, Cu 2-15, Mn 29-225, Mo 0.01-1.79 and Zn 23-75 mg kg-1 DM. The micronutrient concentration of plant was compared with the AAAc+EDTA-extractable concentration in soil by soil type. The copper and zinc concentrations of ryegrass correlated stongly with the respective concentrations of all four soil type groups. The respective correlations of boron and manganese were good except in the silt soil group. Cobalt correlated best in coarse mineral and clay soils and molybdenum in clay and organic soils. Boron, cobalt, manganese and zinc concentrations of ryegrass were the higher the lower the soil pH was. In the whole material the following correlations were found between the micronutrient concentrations of ryegrass and soil: boron 0.58***, cobalt 0.68***, copper 0.70***, manganese 0.19**, molybdenum 0.69*** and zinc 0.90***. The results indicate that interpretation of micronutrient soil test data may be more accurate when soil type is considered.Ulkona tehdyssä astiakokeessa Jokioisilla tutkittiin Italianraiheinän (Lolium multiflorum L.) hivenravinteiden boorin, koboltin, kuparin, mangaanin, molybdeenin ja sinkin ottoa 74 maaerästä, jotka olivat kyntökerroksesta ja joiden hivenravinnetaso vaihteli. Maaerien pH-arvot, pääravinteiden pitoisuudet ja humuspitoisuudet olivat maalajeille ominaista keskimääräistä tasoa. Maat ryhmiteltiin hietoihin ja moreeneihin, hiesuihin, saviin ja turve- sekä multamaihin. Raiheinän hivenravinteiden vaatimustaso on alhainen, ja heinä kasvoi normaalisti yhtä maata lukuun ottamatta kaikilla koemailla, joilla se myös antoi melko samantasoisen kuiva-ainesadon. Raiheinän hivenravinnepitoisuuksia verrattiin liukoisiin pitoisuuksiin koemaissa kokeen alkaessa. Sekä ensimmäisen että toisen sadon raiheinän pitoisuuksien riippuvuudet tutkittiin. Koko aineistosta saatiin raiheinän boorin, koboltin, kuparin, molybdeenin ja sinkin pitoisuuksille erittäin merkitsevä ja mangaanille hyvin merkitsevä riippuvuus maan helppoliukoisten vastaavien hivenravinteiden pitoisuuksista. Kummankaan sadon hivenravinteiden merkitsevää riippuvuutta ei todettu hiesumaillakoboltin eikä mangaanin suhteen eikä myöskään hietamailla molybdeenin eikä eloperäisillä mailla koboltin suhteen. Raiheinä otti booria yhtä paljon hiesumaista kuin savimaistakin, vaikka hiesumaiden booritaso oli alhaisempi. Savimaissa kasvaneen raiheinän kobolttipitoisuus nousi selvästi korkeammaksi kuin hiesumaissa kasvaneen. Kuparia raiheinä sai yhtä paljon karkeista kivennäismaista kuin eloperäisistä maista, vaikka eloperäisten maiden kuparipitoisuus oli kaksinkertainen kivennäismaihin nähden. Eloperäisissä maissa kasvaneen raiheinän mangaanipitoisuus oli yhtä korkea kuin savimaissa kasvaneen, vaikka eloperäisten maiden mangaanipitoisuus oli vain puolet savimaiden mangaanipitoisuudesta. Sinkkiä raiheinä otti hiesumaista miltei yhtä paljon kuin muistakin maista, siitä huolimatta että sen pitoisuus oli hiesumaissa huomattavasti alhaisempi. Tulosten mukaan hapanammoniumasetaatti + EDTA -menetelmällä uuttuvat hivenravinnemäärät kuvaavat hyvin raiheinän hivenravinteiden saantia, ja täten menetelmä sopii käytännön hivenainemäärityksiin. Maan ja kasvin pitoisuuksien eri tasot maalajiryhmissä viittaavat siihen, että samantapainen maalajiryhmitys kuin pääravinteiden tulkinnassa, olisi tarpeen myös hivenravinteiden tulkintaa esitettäessä