Urea rehuviljan säilöntäaineena. Säilöntäominaisuudet ja vaikutus homeiden kasvuun

Barley harvested at three different moisture contents (22, 25 and 32 %) was treated with varying levels of urea (1.0, 1.5, 2.0 and 2.5 % on fresh weight basis) and stored aerobically in experimental silos of 400 liters. The chemical composition of barley was analysed before treatment and after 12 months of storage. Fungal contamination of grain samples was analysed. Application of 1.5 % or more urea effectively preserved the grain for 12 months. At the highest moisture content, 1.0 % of urea did not prevent deterioration during storage. The average recovery of dry matter was 97.1 %, of nitrogen 93.9 %. Ammonia was released from hydrolysis of urea. The degree of hydrolysis increased with increasing moisture content of barley. Raising the levels of urea from 1.0 to 2.5 % significantly increased the quantity but tended to decrease the proportion of urea hydrolysed. Representatives of 33 genera of fungi and unidentified actinomycetes were present in the grain lots examined. Most fungi were found only occasionally and their incidence declined towards the end of storage. The grain stored at the highest moisture level (32 %) contained more fungi and less actinomycetes than other seed lots. All urea treatments reduced the number of fungi on seeds. Urea concentration of 2 % or more eliminated Fusarium- and Aspergillus species on all moisture levels. Scopulariopsis brevicaulis (Sacc.) Bain, and other species of Scopulariopsis were the most commonly encountered fungi after urea treatment. The total number of Scopulariopsis ssp. exceeded 100 % and the amount remained high for 40 weeks of storage until a rapid decline towards the end of storage. Urea treatment also favoured the occurrence of actinomycetes.Tutkimuksessa selvitettiin urean annostelutason (1.0, 1.5, 2.0 ja 2.5 % tuorepainosta) vaikutusta eri kosteuspitoisuuksissa (22, 25 ja 32 %) puidun ohran säilönnässä. Urea lisättiin ohraan vesiliuoksena (1:1) hapotuslaitteella viljansiirtoruuvin alkupäähän ja ohra säilöttiin 400 litran lämpöeristettyihin koesiiloihin aerobisesti. Viljan kemiallinen koostumus analysoitiin ennen säilöntää ja 12 kuukauden kuluttua säilönnästä. Ureatason ollessa 1.5 % tai korkeampi ohra säilyi laadultaan hyvänä koko varastointiajan. Ainoastaan 32 %:n kosteudessa 1.0 %:n ureatasolla säilötty ohra pilaantui 8 kuukauden varastoinnin jälkeen. Urean säilöntävaikutus perustuu ammoniakkiin, jota muodostuu urean hydrolysoituessa pääasiassa mikrobien tuottaman ureaasin vaikutuksesta. Hydrolysoituneen urean määrä lisääntyi viljan kosteuspitoisuuden ja annostelutason lisääntyessä. Toisaalta hydrolysoituneen urean osuus näytti kuitenkin laskevan annostelutason lisääntyessä. Ureakäsitellyn viljan lämpötila nousi säilönnän jälkeen 17—20 °C:sta 22—23 °C:seen. Keskimääräinen kuiva-ainetappio oli 2.9 % ja raakavalkuaistappio 6.1 %. Ureakäsittelyn vaikutus ohran kemialliseen koostumukseen oli vähäinen. Merkittävin muutos oli raakavalkuaispitoisuuden nousu sekä ammoniakki- ja liukoisen typen osuuden lisääntyminen. Maitohappokäymistä ei todettu, mutta etikkahappoa muodostui jonkin verran (0.6— 3.5 g/kg kuiva-ainetta). Homesienten esiintyminen urealla käsitellyissä ohraerissä selvitettiin idättämällä siemennäytteet petrimaljoissa kostutetulla suodatinpaperilla. Siementen itävyys todettiin 10 vrk:n idätysajan jälkeen. Siementen pinnalla esiintyneet homeet tunnistettiin n. 3 viikon idätysajan kuluttua stereo- ja valomikroskoopin avulla. Kullakin näytteenottokerralla tutkittiin 200 siemenen näyte-erä jokaista eri kosteus- ja ureatasoa edustavasta ohrasiilosta. Yhteensä tutkimuksen kuluessa määritettiin 43800 siemenen homelajisto. Siemeneristä tavattiin yhteensä 33 sienisuvun edustajia sekä tarkemmin määrittämättömiä sädesieniä. Useimmat sienisuvut esiintyivät näytteissä satunnaisesti ja niiden määrä väheni varastoinnin aikana. Kosteimpana (32 %) varastoidussa ohrassa esiintyi enemmän homeita ja vähemmän sädesieniä kuin muissa sienierissä. Kaikki ureakäsittelyt vähensivät homesienten määrää siemenissä. Käsittelemättömissä siemenissä yleisimmät sienisuvut, Acremonium, Alternaria ja Cladosporium, tuhoutuivat siemenistä nopeasti ureakäsittelyn jälkeen. Punahomeita (Fusarium-lajeja), jotka varsinkin kosteana varastoidussa viljassa saattavat muodostaa haitallisia homemyrkkyjä, esiintyi käsittelemättömissä siemenerissä varsin runsaasti. Niiden määrä oli suurin kosteimpana puidussa ohraerässä. Alhaisimmat ureatasot eivät vähentäneet punahomeiden määrää kovin nopeasti. Ureapitoisuuden ollessa vähintään 2 % myöskin punahomeet tuhoutuivat noin 2 viikon varastoinnin aikana. Tyypillisiä varastohomeita, Aspergillus-lajeja , siemenissä esiintyi vähän ja yli 1.5 %:n ureapitoisuus esti niiden lisääntymisen varastoinnin aikana. Kaikki ureakäsittelyt lisäsivät Scopulariopsis-sienten, joita ei esiintynyt käsittelemättömissä siemenissä, määrän hyvin suureksi. Scopulariopsis-sieniä esiintyi toisinaan yli 100 %:ssa siemenistä, sillä samassakin siemenessä saattoi esiintyä useita eri lajeja. Scopulariopsis-sienet alkoivat lisääntyä hyvin nopeasti toisen varastointiviikon aikana ja niiden määrä saavutti huippunsa noin 4 viikon varastoinnin jälkeen. Sienten määrä pysyi hyvin suurena 35—40 viikkoa, mutta väheni nopeasti viimeisen 10 viikon aikana. Korkeimmat ureapitoisuudet näyttivät nopeuttavan Scopulariopsis-sienten vähenemistä varastoinnin lopussa. Yleisin laji oli S. brevicaulis, jonka tiedetään aiheuttavan ihmisille ihotauteja. Myöskin sädesienten määrä lisääntyi ureakäsittelyn seurauksena kaikissa siemenerissä. Niillä tiedetään olevan osuutta homepölykeuhkon synnyssä. Tämän tutkimuksen perusteella urea soveltuu hyvin kostean viljan säilöntään ja on lisäksi kustannuksiltaan edullinen. Käytettäessä heinää tai olkea karkearehuna urealla säilötyllä viljalla voi lisäksi olla merkitystä pötsimikrobiston typen lähteenä. Ureatason ylittäessä 2 % useimpien homesienten, erityisesti homemyrkkyjä muodostavien, kasvu estyi lähes kokonaan