Naudan ostertagiaasin epidemiologia Suomessa

It has been shown that Ostertagia ostertagi, the brown stomach -worm, may have its prevalence all over Finland where cattle husbandry exists. The infection was able to over-winter on the pasture. The infection rate caused by the overwintered infection reached its maximum early in the spring and declined then successively until the middle of the summer. Thereafter, the number of the infective larvae on pasture began to increase again. The infection rate on pasture was markedly higher close to the droppings than further away from them. It was shown that the vertical distribution of larvae on grass depends on the environmental humidity, temperature and light. The weight gain of all experimental animals, controls as well as those of treated with anthelmintics was modest. Consequently the effect of the anthelmintic treatment could not be estimated. Pathological changes in the abomasal wall caused by Ostertagia ostertagi were common, but only in a few cases were they severe. Neither did the abomasal pH-value or the serum pepsinogen content suggest a severe ostertagiasisOstertagia ostertagi, juoksutusmahan keskisuuri mato, kuuluu naudan tärkeimpiin loisiin. Porautumalla juoksutusmahan seinämän rauhasiin loiset vähentävät suolahapon tuotantoa. Tämän johdosta juoksutusmahan sisällön pH nousee ja pepsinogeenin muuttuminen pepsiiniksi vaikeutuu. Tästä taas seuraa ripuli sekä hypoalbuminemiaa. Koska tauti, ostertagiaasi, yleensä vaivaa nuoria eläimiä, niin ilmenee ripulin vaikutus tavallisimmin hidastuneena kasvuna. Ostertagiaasia erotetaan kahta tyyppiä, I ja I I.Tyyppi I:ssä toukat viipyvät juoksutusmahan rauhasissa vain noin kolme viikkoa naudan saadessa tartunnan tavallisesti alkukesällä, siksi myös nimitys kesäostertagiaasi. Syyskesällä saatu infektio johtaa yleensä toukkakehityksen hidastumiseen, toukat jäävät juoksutusmahaan jopa useammaksi kuukaudeksi ja kehittyy talviostertagiaasi(Tyyppi II). Sukukypsät parasiitit tuottavat isäntäeläinten ulosteiden mukana poistuvia munia, joista eri vaiheiden kautta kehittyy tartuntakypsiä (L3) toukkia. Tämä kehitys vaatii vähintäin viikon riittävän lämpötilan ja kosteuden edistäessä kehitystä. Nauta saa tartunnan tavallisimmin laitumella syömällä laidunkasvustossa olevia toukkia. Tarkempaa tietoa tämän parasiitin esiintymisestä ja merkityksestä maassamme ei ole ollut saatavissa. Vuonna 1975 heräsi ajatus yhteispohjoismaisesta tutkimuksesta tarkoituksena kehittää sellaisia menetelmiä, jotka loisivat perustan epidemiologiselle ostertagiaasin vastustamiselle. Suunnitelma hyväksyttiin NKJ:n tutkimusprojektiksi n:o 36. Se käynnistyi vuoden 1976 alussa ja täällä suoritetun tutkimuksen rahoitti Suomen Akatemian maatalous-metsätieteellinen toimikunta. Myönnetty määräraha rajoitti osaltaan tutkimussuunnitelmia. Suurin puute oli kuitenkin sellaisista riittävän suurista valtion tai yhteisöjen omistamista karjoista, joissa nuoria nautoja laidunnetaan. Tutkimuksessa selvisi, että Ostertagia ostertagi esiintyy maassamme kaikkialla niillä alueilla, joissa karjataloutta harjoitetaan. Tartunta pystyy selväämään yli talven maassamme joitakin rannikkoseutuja lukuunottamatta yleisesti esiintyvän vahvan lumipeitteen suojassa. Talvehtineet loisten munat ja toukat jatkavat jo aikaisin keväällä kehitystään saastuttaen kasvuston. Laidunten saastumisaste vähenee sittemmin selvästi kesän puoliväliin mennessä. Mikäli k.o. laitumella laidunnetaan eläimiä kasvaa sen saastumisaste uudelleenloppukesällä todennäköisimmin eläinten erittämistä munista kehittyneiden toukkien aiheuttamana. Kasvusto ulostepaakkujen lähellä oli huomattavasti voimakkaammin saastunutta kuin niistä kauempana kasvanut ruoho. Suuri eläintiheys pakottaessaan eläimet syömään lantapaakkujen lähiympäristötkin lisää selvästi tartuntavaaraa. Kasvuston horisontaaliseen saastumiseen, t.s. siihen, missä kasvien osissa toukkia runsaammin esiintyy eri vuorokaudenaikoina, vaikuttaa ympäristön kosteus, lämpötila ja valoisuus. Teurastamomateriaalilla tehdyt tutkimukset osoittivat, että Ostertagia ostertagin aiheuttamat juoksutusmahan seinämämuutokset olivat varsin yleisiä, mutta vain hyvin harvoissa tapauksissa ne olivat vakavia. Eivät liioin juoksutusmahan pH-arvot tai veriseerumin pepsinogeenipitoisuudet viitanneet vakavaan ostertagiaasiin. Koska niin koe- kuin kontrollieläimetkin eri kokeissa kasvoivat hyvin heikosti ja koska osa kokeista oli pakko keskeyttää, ei 20. laidunpäivänä annetun matolääkityksen vaikutusta eläinten terveyteen pystytty arvioimaan. Epidemiologisten tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin esittää, että ostertagiaasin ehkäisyssä on erittäin tärkeätä katkaista infektioketju välttämällä nuorten nautojen laiduntamista pahasti saastuneilla laidunmailla, t.s. järjestämällä tarkoituksenmukainen laidunkierto