Ruokatavaroiden säännöstelyannokset ja niiden riittävyys Suomessa vuosina 1941—46

Owing to the impossibility of obtaining reliable information on the food consumption of the »self-providers,» only the food rations and nutrition of the ordinary »consumers» are discussed in this paper. The daily amounts of calories, protein, fat, calcium, phosphorus, iron, vitamin A, thiamine, riboflavin, niacin, and ascorbic acid have been calculated on the basis of the rations of bread flour, fats, milk, sugar, and meat. Of the ration-free foodstuffs only potatoes had greater importance in the diets; their contents of different constituents have been taken into consideration in using approximate values of the daily consumption of potatoes. Inadequacy of calories is a common feature in the diets of adults and also of adolescent children. Distinct deficiencies can also be noticed in the amounts of calcium and vitamin A, a slight deficiency in riboflavin. The intake of other constituents discussed can be regarded as being nutritionally adequate, although the amounts of protein and particularly those of niacin have been in many cases rather scanty. The nutrition of children has been remarkably better than that of the adults owing, above all, to the greater share of milk in the children’s dietary. The nutrition situation was the worst in 1942 and very poor again in 1945. In 1946 and later it has been continually improving.Tutkimuksessa käsitellään kuluttajaväestön ravitsemusta vuosina 1941—46. Omavaraisen väestönosan ruokatavaroiden kulutuksesta on mahdotonta saada edes osapuilleen tarkkoja tietoja, mutta on luultavaa, että heidän ravitsemuksensa on pysynyt suunnilleen rauhanaikaisella tasolla. Säännöstelyannosten pohjalla on laskettu eri kuluttajaryhmissä saadut päivittäiset määrät kalorioita, valkuaisaineita, rasvaa, kalsiumia, fosforia, rautaa, A-vitamiinia, tiamiinia, riboflaviinia, niasiinia (nikotiinihappoa) ja askorbiinihappoa. Lisäksi on otettu huomioon perunoiden sisältämät ravintoainemäärät käyttäen arviolukuja perunoiden keskimääräisestä kulutuksesta. Taulukoissa esitettyjen lukujen pohjalla käsitellään erikseen kunkin ravintotekijän päivittäin saatuja määriä ja niiden riittävyyttä. Aikuisten ruokavalion kaloria-arvo on ollut kauttaaltaan liian alhainen. Säännöstellyistä ruokaa aineista on saatu korkeintaan puolet tarvittavasta energiamäärästä, ja energiavajaus on ollut täytettävä lähinnä perunoilla sekä osittain myös säännöstelyn ulkopuolitse saaduilla elintarvikkeilla. Ellei näitä ole kylliksi saatu, on seurauksena ollut laihtuminen tai työkyvyn aleneminen. Myöskin yli 10-vuotisten lasten ravinnossa on ilmeisesti esiintynyt energian puutetta. Valkuaisaineiden kokonaismäärä, samoin kuin eläinvalkuaisaineiden osuus, on ollut aikuisten ravinnossa varsin niukka. Nuoremmilla lapsilla on valkuaisaineita ollut ravinnossa riittävästi, vanhemmilla sitävastoin niukasti. Rasvan määrä aikuisten ravinnossa on ollut alhainen. Tiedot rasvan tarpeesta ovat kuitenkin toistaiseksi hyvin epävarmoja. Kalsiumista on aikuisten ravinnossa ollut selvää puutetta, samoin kasvavien lasten ravinnossa. Fosforin määrä on ilmeisesti ollut riittävä, raudan määrä osittain jopa runsaskin. A-vitamiinista on ollut suurta puutetta kaikilla muilla kuluttajaryhmillä paitsi nuorimmilla lapsilla. Erityisen pahana puute on tuntunut talvisaikaan, jolloin maidon vitamiinipitoisuus on alhainen ja karotiinirikkaita kasviksia käytetään vähän. Tiamiinin määrä ravinnossa on ilmeisesti ollut riittävä. Riboflaviinista on ilmeisesti ollut yleistä, lievää puutetta aikuisten ravinnossa. Myöskin kasvavien lasten ravinnossa on riboflaviinia ollut niukasti. Niasiinin määrä ravinnossa on ollut varsin alhainen. Askorbiinihappoa on ilmeisesti saatu perunoiden ansiosta suunnilleen riittävästi. Lasten ravinto on yleisesti ollut runsaampaa ja täydellisempää kuin aikaisten, johtuen suureksi osaksi siitä, että lasten maitoannokset ovat olleet huomattavasti suuremmat kuin aikuisten. Etenkin 19—20-vuotisten ravinnossa on kuitenkin ollut monia selviä puutteita. Vuosi 1942 oli ravitsemuksen suhteen huonoin. Vuosi 1945 oli myöskin hyvin huono, mutta vuonna 1946 tilanne oli jo monessa suhteessa parantunut