Välimuotoinen Erôs : rakkauden merkitys Platonin filosofiassa

Työ tarkastelee Platonin rakkaudenfilosofiaa erôs-käsitteen kautta Pidot ja Faidros -dialogien pohjalta. Platonin rakkaudenfilosofiassa rakkaus ja filosofia tunnistetaan erottamattomasti toisiinsa liittyviksi projekteiksi. Filosofinen rakkaus avautuu erôksessa vastapariasetelmien välityksellä, joista keskeisimpiä ovat yksittäinen ja yleinen rakkauden kohde, sielullinen ja ruumiillinen rakkaus sekä pederastisessa rakkauden mallissa keskeinen aktiivinen ja passiivinen suhteen osapuoli. Työ päätyy tunnistamaan Platonin rakkaudenfilosofian olennaisimmaksi piirteeksi näiden vastaparien osapuolten yhdistymisen niin kutsutussa välimuotoisuuden tilassa. Platonin rakkaudenfilosofia ei siten määrity ainoastaan toisen vastaparin osatekijän kautta, vaan edustaa näistä molempia ja toteutuu kummassakin. Työssä osoitetaan, että myös vastaparit keskenään limittyvät toisiinsa erottamattomasti. Platonin edustama dialogimuotoinen kirjoitustyyli toimii osaltaan todisteena edellä esitetylle. Keskeinen rakkautta filosofisesti käsittelevä perinne on peräisin juuri Platonilta. Platonin rakkaudenfilosofia on noussut viimeaikaisessa tutkimuskeskustelussa esiin muun muassa Martha Nussbaumin, Anthony Pricen ja Gregory Vlastoksen kysymykseen kohdistaman huomion kautta. Työ keskittyykin erityisesti Nussbaumin The Fragility of Goodness (2001) ja Pricen Love and Friendship in Plato and Aristotle (1989) teosten analyysiin Platonin rakkaudenfilosofiasta. Myös Nussbaumin ja Juha Sihvolan toimittama teos Sleep of Reason (2002) toimii keskeisenä lähteenä. Pederastian ja sukupuolia koskevan kysymyksen yhteydessä on hyödynnetty David Halperinin aihetta koskevaa tarkastelua. Seksuaalisuutta sekä ruumiillisen ja sielullisen rakkauden kysymyksiä on avattu Nussbaumin ja Pricen lisäksi Stella Sandfordin Plato and Sex (2010) teoksen kautta. Erôksen välimuotoiseksi tulkitsemisessa nousevat esiin edellisten ohella Luce Irigarayn Sukupuolieron etiikka (1984) -teoksessa esittämät huomiot. Työ siirtyy Platonin kokonaisfilosofisen näkemyksen tulkinnasta rakkaudenfilosofian tulkintaan, jossa perinteistä mallia laajennetaan uuden laaja-alaisemman tulkintatavan kautta. Perinteistä, erityisesti Gregory Vlastoksen edustamaa tulkintaa ainutlaatuisten yksilöiden välisen rakkauden mahdottomuudesta haastetaan Platonin rakkaudenfilosofian uudella konsensuksella edellä mainittujen tutkijoiden ajattelun kautta. Tätä uutta ja laajempaa tulkintaa kuitenkin entisestään viedään eteenpäin erôksen vastaparit yhdistävän välimuotoisuuden analyysin avulla. Työn tulkinnan mukaan välimuotoinen erôs on olemuksellisesti liikkeen ja muutoksen värittämä tila. Se sijoittuu vastaparien välille palautumatta kumpaankaan. Myös Pidot-dialogin kuvaus Erôs-daimonin synnyinmyytistä eksplisiittisesti toteaa Erôksen olevan jumalaisen ja kuolevaisen väliin sijoittuva hahmo. Työssä korostetaan, että Erôs kuvataan sekä Pidoissa että Faidroksessa rakkau-den ja filosofian molempien kannalta tärkeäksi. Työn johtopäätöksenä onkin, ettei filosofian ja rakkauden toimintaa voi Platonin ajattelussa erottaa toisistaan, vaan niiden pitää nähdä osallistuvan samaan tehtävään toisensa tarvitsevina: filosofista viisautta ei voi saavuttaa ilman rakkautta. Tämän todistaa jo filosofia-sanan etymologia