Työelämän toteutumaton murroskohta? Tarkastelussa 1960- ja 1970- lukujen yritysdemokratiavisiot

[Johdanto] Vasemmiston vuoden 1966 vaalivoitto, Rafael Paasion kansanrintamahallituksen muodostaminen ja yleisen kulttuuri- ja yhteiskuntakriitikin voimistuminen (ks. esim. Alapuro 2003, 554–555; Siisiäinen 1990, luku 3) muodostivat ”mahdollisuuksien ikkunan” (Kingdon 1995), jonka kautta kysymys työelämän demokratisoinnista nostettiin politiikan agendalle ja lainsäädännöllisen valmistelun kohteeksi.1 1960-luvun lopun poliittinen suhdanne avasi väylän työelämää koskeville radikaaleillekin muutoshankkeille. Lähes kaikki poliittiset ryhmittymät jakoivat käsityksen työelämän demokratisoinnin tarpeellisuudesta, mutta mielipiteet demokratisoinnin tulevasta sisällöstä ja toteuttamistavoista vaihtelivat: yritysdemokratia oli askel niin taloudellisten valtasuhteiden muutokseen kuin keino yrityksen yhteistoiminnan kehittämiseksi (Kettunen 2002, 340). Käsitteellisen avoimuutensa johdosta yritysdemokratia muodostui poliittisessa keskustelussa myös iskusanaksi ja arviointikriteeriksi, jonka turvin kritisoitiin erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia niin oikealta kuin vasemmalta. [Jatkuu artikkelissa]nonPeerReviewe