Kodin ja koulun välisen yhteistyön muotoja 1950-luvulta 2000-luvulle opettajien muistelemana

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää teemahaastattelun keinoin opettajien näkemyksiä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä 1950-luvulta 2000-luvulle. Tutkimuksessa haluttiin saada luokanopettajien kokemuksiin perustuvaa tietoa heidän tekemästään käytännön yhteistyöstä kotien kanssa. Tutkimuksella kartoitettiin luokanopettajien kokemuksia yhteistyöstä ja näkemyksiä siitä, miten yhteistyö ja yhteistyömuodot ovat muuttuneet yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten myötä. Tutkimus oli laadullinen ja aineistonkeruu suoritettiin haastattelujen avulla. Tutkimuksessa haastateltiin neljää luokanopettajaa. Kaksi opettajista oli aloittanut työuransa 1950-luvulla ja kaksi 1980-luvulla. Opettajat olivat työskennelleet eri puolella Suomea oppilasmääriltään eri kokoisissa kouluissa. Aineiston analyysissa ja tulkinnassa sovellettiin fenomenografista lähestymistapaa. Tutkimuksen ajanjakso oli pitkä, siksi siinä näkyi myös historiallinen näkökulma. Tutkimustulokset osoittivat, että yhteiskunnallisilla muutoksilla, esimerkiksi peruskouluun siirtymisellä ja tekniikan kehittymisellä, oli ollut vaikutusta yhteistyömuotojen lisääntymiseen, kun taas yhteistyön määrään niillä ei havaittu olevan merkitystä. Tutkimustuloksissa havaittiin, että yhteistyön tarve on muuttunut. Aikaisemmin yhteistyötä tehtiin oppilaiden opillisten vaikeuksien parissa. Nykyään yhä enemmän opettajat joutuivat puuttumaan oppilaiden sosiaalisten ongelmien aiheuttamiin käytöshäiriöihin. Tutkimustulosten mukaan yhteistyömuodoista tärkeimpänä pidettiin vanhemman ja opettajan henkilökohtaista keskustelua. Asiasanat: yhteistyö, vanhemmat, luokanopettaja, yhteiskunnan muutos, yhteistyömuodo