Jatkosijoitusosuus ja venture capital -rahaston tuotto

This paper examines the relationship between venture capital (VC) fund performance and follow-on investments measured by the number of follow-ons to total investments. I use Preqin's VC fund performance and deal data from US-based VC firms during 1990-2011. Besides using the full datasets, I use limited datasets that exclude performance outliers. The findings from the limited datasets suggest that VC funds having a 10.0% higher follow-on investment share have 1.0 p.p. lower internal rate of return (IRR%) and 9.8 p.p. lower distributions to paid-in-capital (DPI%). The results are not statistically significant even though providing economically noteworthy values. Excluding data from the 1990s influenced by the Dot-com bubble provides more robust evidence of the negative correlation between VC fund performance and follow-on share between 2000 and 2011. I cannot explicitly prove the direction of causation between the VC fund performance and follow-on share. However, VCs' behavioral biases such as sunk cost fallacy and close relationships affecting follow-on investments favor the argument that making a higher follow-on share decreases VC fund performance. Besides, I find no evidence that the risks of follow-on investments are noticeably lower that could decrease the required return of follow-ons. All in all, I cannot entirely rule out the possibility that a VC fund's weak initial performance can also lead to a higher follow-on share, even though I question whether VCs should throw good money after bad in this case either.Tämä tutkimus tarkastelee venture capital (VC) -rahastojen tuottojen ja jatkosijoitusten välistä suhdetta. Päämuuttujana toimii VC-rahastojen jatkosijoitusten osuus, jonka määrittelen jakamalla VC -rahaston jatkosijoitusten lukumäärän kokonaissijoitusten lukumäärällä. Tutkimusaineiston kokoan Preqinistä, josta kerään tiedot yhdysvaltalaisten VC-yritysten rahastoista vuosilta 1990-2011. Kokonaisten aineistojen lisäksi tutkin suhdetta myös rajatuilla aineistoilla, joihin ei lukeudu tuottojen ääriarvoja. Rajattujen aineistojen tulokset viittaavat siihen, että 10.0% suuremman jatkosijoitusosuuden tekevillä VC-rahastoilla on prosenttiyksikön pienempi sisäinen tuottoprosentti (IRR%) ja 9.8 prosenttiyksikköä pienempi voitonjakosuhde maksettuun pääomaan (DPI%). Tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, vaikka ovat taloudellisesti merkittäviä arvoja. Jättämällä pois 1990-luvun tiedot, joihin It-kupla vaikuttaa, saadaan hieman vankempi todiste negatiivisesta korrelaatiosta riskipääomarahaston tuottojen ja jatkosijoitusosuuden välillä. Syy-seurausyhteyden suuntaa riskipääomarahaston kehityksen ja jatko-osuuden välillä en voi aukottomasti todistaa. VC-sijoittajien käyttäytymiseen liittyvät vinoumat, kuten uponneiden kustannusten harha ja läheiset suhteet kannattavat kuitenkin väitettä siitä, että korkeamman jatkosijoitusosuuden tekeminen heikentää sijoitusrahaston tuottoa. En löydä selkeää näyttöä sille, että jatkosijoitusten riskit olisivat huomattavasti pienemmät vähentäen jatkosijoitusten vaadittua tuottoa. En voi kuitenkaan täysin pois sulkea sitä mahdollisuutta, että VC -rahaston heikot ensimmäiset sijoitukset voivat myös johtaa korkeampaan jatkosijoitusosuuteen. Kyseenalaistan kuitenkin tässäkin skenaariossa pitäisikö riskipääomaa sijoittaa jo heikoksi todettuihin kohteisiin