Luonnonsuojelulain metsäiset luontotyypit : tulkintaa ja tulkintamenetelmä käsitteille ja kriteereille

Luonnonsuojelulaissa on mainittuna erityistä suojelua vaativia luontotyyppejä yhdeksän kappaletta. Tässä työssä keskitytään erityisesti metsäisiin luontotyyppeihin, joita ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Luontotyyppien rajaamiselle on asetettu säädöksissä vähimmäisedellytykset, jotka jokaisen rajattavan kohteen on täytettävä. Määritetyt rajaamisen kriteerit ovat hyvin tulkinnanvaraisia, joista ei ole muodostunut selkeää yhtenäistä koko maata koskevaa linjaa. Hämeen ympäristökeskuksen toimeksiannosta selvitettiin luontotyyppien rajaamisesta annettujen kriteereiden tarkoitusta ja miten niitä olisi hyvä käytännössä tulkita. Työ suoritettiin kahdessa vaiheessa. Aluksi selvitettiin rajauspäätöksen kanssa tekemisissä olevien eri sidosryhmien näkemyksiä ja vallitsevaa käytäntöä säännöksissä mainittujen kriteereiden tarkoituksesta. Näkemyksiä kysyttiin mm. ympäristöhallinnon, metsäkeskusten, metsänhoitoyhdistysten ja hallinto-oikeuksien edustajilta sekä muutamalta muissa yhteyksissä asiantuntujaksi profiloituneelta henkilöltä. Myös maanomistajat, joiden omistamalla kiinteistölle on tehty rajauspäätös, saivat vastaavan kyselyn. Toisessa vaiheessa rajatuilta luontotyyppikohteilta kerättiin paikkatietoaineistoa, josta kokeilevan tutkimuksen keinoin pyrittiin pääsemään mahdollisimman lähelle lainvoista rajauspäätöstä. Varsinainen ohje laadittiin kyselytutkimuksen ja kokeilevan tutkimuksen tulosten perusteella. Työn tuloksena saatiin laadittua ohjeet miten säädöksissä mainittuja luontotyypin kriteereitä olisi hyvä tulkita, jotta ne olisivat myös sidosryhmän hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä. Tämän työn ohessa syntyi myös uusi käänteisen ja muunnetun pohjapinta-alan käsitteet, joiden avulla voidaan arvioida mm. elinvoimaisuutta ja luontaista lisääntymispotentiaalia sekä yleisesti pensasmaisen kasvuston kokoa ja vaikuttavuutta. Tämän työn tulos on suoraan käyttöönotettavissa Hämeen ympäristökeskuksen toimialueella. Soveltaminen muussa osassa maata edellyttää maastotyön tekemistä uudelleen kyseisen alueen lähtökohdista. Työn lopussa on esitetty tarpeellisia jatkotutkimuksia, kehitysehdotuksia ja sovelluksia, joihin tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää