Metsänomistajien suojeluvalmiuden ja Metson luonnonsuojelubiologisten kriteerien kohtaamisen esteet ja mahdollisuudet ­ tarkastelussa Lohjan seudun MetsäVasu -hanke

Tutkielma käsittelee Lohjan seudun MetsäVasu -hanketta, joka on yksi Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelman, Metson, yhteistoimintaverkostojen kokeiluhankkeista. Tutkimuksen ongelmanasettelu rakentuu metsänomistajien suojelutoiveiden sekä Metson luonnonsuojelubiologisten kriteerien eroon ja osittaiseen ristiriitaisuuteen. MetsäVasu-hankkeessa metsänomistajat ehdottivat suojeluun kohteita, jotka kuitenkin luonnonsuojelubiologisten kriteerien täyttymättömyyden vuoksi jäivät hankkeen ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitetään, millä ehdoin Metso-suojelu voisi nivoutua luontevaksi osaksi metsänomistajien arkielämää ja rutiineja. Tutkimus tarkastelee metsänomistajien suojeluvalmiuden ja paikallistiedon rakentumista, metsärutiineja ja sosiaalisia yhteisöjä sekä sitä, miten nämä poikkesivat kriteereistä ja toisaalta millaisia kohtaamisen mahdollisuuksia metsänomistajan suojeluvalmiudelle ja Metso-suojelulle MetsäVasu-hankkeessa löytyi. Tutkimuksen aineistona on käytetty 16 metsänomistajan, kahden hankevetäjän ja yhden Metson kriteerityöryhmän jäsenen teemahaastatteluja. Aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönerittelyn menetelmin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu rutiinin, tarjokkeen ja tiedon käsitteiden ympärille. Metsänomistajien paikallistieto kokemuksellisine, kulttuurisine ja sosiaalisine ulottuvuuksineen muodosti sen näkökulman, josta metsänomistajat tarkastelivat omia metsiään, esittivät suojelutoiveitaan ja arvioivat kriteerejä. Kriteerit sen sijaan tarkastelivat metsää ekologian kautta lähes valtakunnallisesti. Kriteerit eivät myöskään huomioineet metsänomistajien sosiaalista elinympäristöä, paikallisen kulttuurin vuorovaikutusta luonnonympäristön kanssa eivätkä paikallisia erityisolosuhteita kuten alueen luonnon erityispiirteitä. Metsänhoidon käytännöt ja metsänhoidon jäsentämä suhde omaan metsään olivat haastattelemieni metsänomistajien kohdalla keskeisiä perusteita suojelulle. Lisäksi keskeisiksi nousivat harrastamisen käytännöt, maisema-arvot, Lohjan seudun luonnon erikoisuus sekä toisten asiantuntijatiedon ilmausten luomat käytännöt. Tutkimus antaa myös kehitysehdotuksia Metson kriteeristöön ja suojeluohjelman jatkon toteuttamiseen. Yksi tutkimukseni nostamista keskeisimmistä johtopäätöksistä on, että kriteereiden taustalla olevaa tietoa pitäisi pyrkiä kehittämään harmonisemmaksi eletyn maailman kanssa. Suojelupäätöksissä olisi tärkeää huomioida metsänomistajien paikallistieto, suojeluhalukkuus, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät ekologisten rinnalla sekä hyödyntää jo olemassa olevia metsänomistajien yhteisöjä. Kriteerien tulisi joustaa niin, että ne kohtaisivat paikallisen luonnon erityispiirteet ja mahdollistaisivat näin yhä useammalle metsänomistajalle suojeluun mukaan pääsemisen. Asiasanat: metsiensuojelu, Metso-ohjelma, rutiini, tarjoke, tieto