Yksilön voimavarojen kehittyminen työssä - integraaliteoreettinen näkökulma

Social sustainability is gaining more significance in organizations and organizational research, as people are seeking means to maintain their functioning capability in today's dynamic and fragmented working life. Individuals, therefore, need personal resources in order to manage and enjoy their work in various circumstances. The objective of this study is to explore what these resources are, examine their interaction, and identify factors that support and hinder their development. Two approaches are considered appropriate in answering these questions: Ken Wilber's integral theory and the field of positive psychology. The aim of this study is also to evaluate the suitability of these approaches in regard to the research topic. The empirical part of this study is of explorative and qualitative nature. The research data was collected by conducting 16 interviews from people representing two professions: researchers and personnel developers. In addition to this, 13 prior interviews among pharmaceutical sales representatives were included in the data. The theoretical background of this study showed that individuals' resources mostly lie in the individual and interior dimensions of the integral theory, i.e. the consciousness quadrant. The empirical part indicated that different types of work required different resources. The most common resources were self-reflection among pharmaceutical sales representatives, discovery, contributing, and meaningfulness among researchers, and cultural understanding, meaningfulness, and collaboration among personnel developers. The resources were fuelled by each other and also by various organizational and job-related factors. The most significant ones of these factors in the data were getting help from others, organizational climate, feedback and autonomy. Both organizations and individuals themselves are responsible for building rich resource reservoirs at work. By focusing on the positive at work, new resources may be adopted and nourish more resources, and thereby enhance the functioning capability of the individual.Sosiaalisesti kestävä kehitys on nousemassa yhä merkittävämmäksi aihepiiriksi niin organisaatioissa kuin organisaatiotutkimuksessa. Työntekijöillä on oltava keinoja, joiden avulla he voivat säilyttää toimintakykynsä nykypäivän dynaamisessa ja pirstaloituneessa työelämässä. Yksilöt tarvitsevat sen vuoksi henkilökohtaisia voimavaroja selviytyäkseen työssään ja nauttiakseen siitä erilaisissa olosuhteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä nämä voimavarat ylipäänsä ovat, tarkastella niiden vuorovaikutusta sekä tunnistaa niiden kehittymistä tukevia ja haittaavia tekijöitä. Kahta valittua lähestymistapaa pidetään sopivana näiden kysymysten vastaamiseen: Ken Wilberin integraaliteoriaa sekä positiivisen psykologian tutkimusalaa. Tämän työn tavoitteena on myös arvioida näiden näkökulmien soveltuvuutta aiheen tutkimiseen. Tutkimuksen empiirinen osuus on luonteeltaan eksploratiivinen ja kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 16 henkilöä, jotka edustavat kahta ammattiryhmää: tutkijoita ja henkilöstönkehittäjiä. Tämän lisäksi 13 aiemmin suoritettua lääke-esittelijöiden haastattelua sisällytettiin tämän työn empiriaan. Tutkimuksen teoreettinen tausta osoitti, että yksilön voimavarat sijaitsevat enimmäkseen integraaliteorian yksilöllisessä ja sisäisessä dimensiossa, eli "tietoisuuden" (engl. consciousness) neljänneksessä. Empiirisessä osuudessa ilmeni, että erityyppiset työt vaativat erilaisia voimavaroja. Yleisimmät voimavarat olivat itsereflektio lääke-esittelijöillä, oivaltaminen, kontribuointi ja merkityksellisyys tutkijoilla, sekä kulttuurinen ymmärrys, merkityksellisyys ja yhteistyökyky henkilöstönkehittäjillä. Voimavarat ruokkivat toinen toisiaan, ja myös monet organisatoriset ja työn piirteisiin liittyvät tekijät tukivat niitä. Merkittävimmät tällaiset tekijät aineistossa olivat apu toisilta, työilmapiiri, palaute sekä autonomia työssä. Niin organisaatiot kuin yksilöt itse osallistuvat runsaiden voimavarareservien rakentamiseen. Kohdistamalla huomio positiivisiin seikkoihin työssä saadaan käyttöön uusia voimavaroja, jotka myös ruokkivat muita voimavaroja, ja siten lisäävät yksilön toimintakykyä