Lehtinovelli tiellä taiteeksi : Paavo Fossin kirjailijakuva

This dissertation is a study of the authorial image of Paavo Fossi (1904–1979) who between 1932 and 1960 had nearly 200 short stories published in periodicals. Since all but two of the stories were initially published in newspapers and magazines, mainly in general interest and family ones, I have discussed them as newspaper short stories. The study shows how the tastes and topics prevalent in the newspaper short stories of the era influenced Fossi. Since periodicals were commonly seen as light entertainment, the question of demarcation between art and entertainment could not be avoided. The medium affects the critical response of works published as books. Since the 1980s, authorial image has been discussed in relation to the physical author, textual authorship, authorial persona, and the dead author. Studies have shown that authorial image is heavily dependent on the approach chosen by the researcher, which means that the same author can have different authorial images. Hence, I have broadened my approach by using triangulation as a method and approaching the subject from multiple perspectives. I will approach Fossi’s authorial image from a traditional biographical or, more accurately, contextual point of view; analyse the effect of the medium and the publishing platform; conduct a narratological and intertextual reading; and finally analyse the reception of his works. I will combine the results into an authorial image of Fossi. The authorial image I have drawn is largely a textual and institutional creation. Foss is a multifaceted author: a humourist, a recycler of folkloric models, even a nar-rative innovator. Even in the 1950s, Fossi’s writings still carry echoes of the 1930s literary traditions. But as a thinker he turns out to be a timeless humanist whose work speaks to the contemporary reader. Intertextual analysis reveals connections to Maria Jotuni, Hella Wuolijoki, and early Finnish cinema. But the most important parallel is Pentti Haanpää, although question about the relationship remain largely unanswered. The most problematic aspect of the authorial image is Fossi’s decision to stop writing despite winning a major short story award. I argue that this had to do with the critic Toini Havu and her infamous quarrel with Väinö Linna on the pages of Helsingin Sanomat, the so-called Linna War. I seek to analyse how the change in literary modes of expression in the 1950s touched an individual author. The study also reveals the need for further research on Finnish newspaper short stories.Tämä väitöskirja on tutkimus vuosina 1904–1979 eläneen ja vuosina 1932–1960 liki 200 kaunokirjallista lehtinovellia kirjoittaneen Paavo Fossin kirjailijakuvasta. Koska kahta lukuun ottamatta Fossin novellit ovat ilmestyneet ensiksi sanoma- ja aikakauslehdissä, suurin osa erilaisissa yleisö- ja perhelehdissä, olen käsitellyt niitä myös lehtinovellien näkökulmasta. Tutkimukseni osoittaa, miten lehtinovellistossa tuolloin vallitsevat aihe-ja makumieltymykset vaikuttivat ja ohjasivat tekijää. Koska aikakauslukemistot luettiin viihteeksi, tulevat esiin kysymykset ns. taiteen ja viihteen välisistä eroista. Julkaisualusta vaikuttaa kirjoina julkaistujen teoksien kritiikkiin. 1980-luvulta lähtien kirjailijakuvakeskustelua käytiin fyysisestä kirjailijasta, tekstuaalisesta tekijästä, tekijäpersoonista ja kuolleeksi julistetusta kirjailijasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kirjailijakuvaan vaikuttaa suuresti tutkijan valitsema näkökulma ja samasta kirjailijasta voidaan saada useita erinäköisiä kirjailijakuvia. Tämän takia omaa kirjailijakuvatutkimusta olen laajentanut käyttämällä menetelmänä triangulaatiota ja lähestynyt kohdetta useasta näkökulmasta. Tarkastelen Fossin kirjailijakuvaa perinteisesti biografisesta tai paremminkin kontekstin näkökulmasta, välineen ja julkaisualustan vaikutuksen kautta, keskitetysti narratologisen ja intertekstuaalisen luennan ja lopuksi reseption tarkastelun kautta. Näistä olen koonnut Fossin kirjailijakuvan. Luomani kirjailijakuva on suuressa määrin tekstuaalinen ja institutionaalinen suure. Fossilla on monet kasvot: hän on humoristi, kansankerronnan mallien hyödyntäjä, jopa kerronnan uudistaja. Kirjailijana Fossi kantaa hyvin paljon 1930-luvun kirjallista perimää vielä 1950-luvulla. Mutta ajattelijana hän osoittautuu ajattomaksi humanistiksi, jolla on sanottavaa nykypäivän lukijalle. Intertekstuaalinen tarkastelu paljastaa yhteydet esimerkiksi Maria Jotuniin, Hella Wuolijokeen ja nuoreen suomalaiseen elokuvaan. Mutta huomattavin on paralleelisuus Pentti Haanpäähän, joskin vaikutussuhde jää ratkaisematta. Kirjailijakuvan ongelmallisin pulma on kirjoittamisen ehtyminen huolimatta suuresta novellivoitosta. Tutkimukseni mukaan se liittyy Helsingin Sanomien kriitikkoon Toini Havuun ja hänen käymäänsä Linna-sotaan. Yritän selvittää, miten 1950-luvun kirjallisen ilmaisutavan murros vaikutti yksittäiseen kirjailijaan. Tutkimukseni osoittaa myös laajemman lehtinovellistomme tutkimuksen tarpeen