Ja sana tuli valtioksi : Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria

This study analyses Finnish Christian Zionism from the end of the 19th century to the 1960s using the methodology of the history of ideas. It evaluates previous interpretations and investigates how Finns and in particular Finnish Christians related to Zionism and the State of Israel and why many Finnish Christians gave Zionism and the State of Israel a religious significance. The study points to three significant sources of growing Finnish Christian interest in Palestine, Jews and prophecy before Israeli independence. The first was through early visits to Palestine and the travel accounts that ensued. Pastors and theologians were particularly active in seeking out the lands of the Bible and the Fifth Gospel that they saw in it. The second was missionary work, which created a small but influential group of Finnish experts on Palestine. Of the people they encountered in Palestine, the missionaries clearly identified most with the Zionists and conveyed their worldview to their Finnish audiences. The third source was the increasingly prevalent prophecy literature that more frequently and confidently linked Zionism with the fulfilment of Biblical prophecies. This was most common amongst Pentecostals, but soon Lutheran missionaries and Evangelical revivalist followed suit. With the creation of the State of Israel even broadly read Lutheran papers made use of the same interpretive traditions. Interpretations varied in detail, but general allusions to an unspecified connection between Bible prophecy and the State of Israel founded in 1948 become common to the point of not requiring explanations. Even bolder forms of Christian Zionism were never challenged. These interpretations were facilitated until the middle of the 1960s by very favourable popular impressions of Zionism and Israel, in which the national experiences of Finland and Israel were seen to have much in common. In contrast, the voice of the Palestinians was not heard at all. Many Finnish Christians saw the State of Israel as a sign of the times and a miracle from year to year. Zionism and the State of Israel seemed to offer an answer to the question of God s continuing involvement with the world and the significance of the Bible. They were constantly relevant signs, but also seen as proof that settled the question of whether the Bible could be trusted. In the eyes of many Finnish Christians this gave the State of Israel a very special significance indeed.Tutkimukseni tarkastelee suomalaista kristillistä sionismia aatehistorian keinoin 1800-luvun lopulta aina 1960-luvulle asti. Se punnitsee aiempia aiheesta esitettyjä käsityksiä ja selvittää miten suomalaiset ja erityisesti suomalaiset kristityt suhtautuivat sionismiin ja Israelin valtioon ja miksi monet suomalaiset kristityt antoivat uskonnollisen merkityksen sionismille ja Israelin valtiolle. Osoitan tutkimuksessani kolme merkittävää väylää, joiden kautta Palestiinaa, juutalaisia ja profetiaa kohtaan tunnettu kristillinen kiinnostus syntyi ja kasvoi Suomessa jo aikana ennen Israelin itsenäistymistä. Ensimmäinen oli Palestiinaan suuntautunut matkailu ja sen myötä syntynyt matkakirjallisuus. Erityisen aktiivisia olivat papit ja teologit, jotka lähtivät katsomaan Raamatun maita ja niiden kautta avautuvaa viidettä evankeliumia . Toinen väylä oli lähetystyö, joka loi Suomeen hyvin pienen mutta vaikutusvaltaisen joukon uudenlaisia Palestiinan asiantuntijoita. Palestiinassa kohdatuista ihmisistä lähetystyöntekijät samaistuivat selvästi eniten juuri sionisteihin ja välittivät heidän maailmankatsomuksensa myös kotiyleisölle Suomeen. Kolmas väylä syntyi yleistyvästä profetioita koskevasta kirjoittelusta, joissa yhä useammin ja painokkaammin yhdistettiin sionismi Raamatun ennustusten toteutumiseen. Tätä esiintyi erityisesti helluntailaisten parissa, mutta pian myös evankelis-luterilaiset lähetystyöntekijät ja herätyskristityt seurasivat samoissa jalanjäljissä. Israelin valtion syntyessä myös yleiskirkolliset lehdet ammensivat samasta tulkintaperinteestä. Tulkintojen yksityiskohdat vaihtelivat, mutta viittaukset tarkemmin määrittelemättömään yhteyteen Raamatun ennustusten ja 1948 perustetun Israelin valtion välillä muuttuivat niin yleisiksi, ettei niiden perustelemista juuri koettu tarpeelliseksi. Edes kristillisen sionismin rohkeampia muotoja ei haastettu. Näitä tulkintoja helpotti 1960-luvun puoliväliin asti yleisesti sionismille ja Israelin valtiolle hyvin myönteinen ilmapiiri, jossa Suomen ja Israelin kansallisissa kokemuksissa nähtiin paljon yhteistä. Sen sijaan palestiinalaisten ääni jäi täysin kuulematta. Monet suomalaiset kristityt suhtautuivat Israelin valtioon ajan merkkinä ja ihmeenä vuodesta toiseen. Sionismi ja Israelin valtio näyttikin tarjoavan vastauksen kysymykselle Jumalan yhä jatkuvasta toiminnasta maailmassa ja Raamatun sanan merkityksestä. Ne olivat jatkuvasti ajankohtaisia merkkejä, mutta myös todisteita, joiden koettiin vastaavan kysymykseen siitä, oliko Raamattu luotettava. Tämä antoi Israelin valtiolle monien suomalaisten kristittyjen silmissä aivan erityisen merkityksen