Työelämän kehittämisohjelmat institutionaalisina yrittäjinä: miksi ne tuottavat muutosta ja miksi eivät

This dissertation examines strengths and weaknesses of workplace development programmes, as well as the ability of such programmes to produce broad-based and long-term learning effects and how this ability can be strengthened. The idea of workplace development programmes as institutional entrepreneurs forms the general framework of this study. The study builds on literature on analyses of workplace development strategies and programmes, the diffusion of innovations, learning networks, practice-performance links, and conditions for institutional and social change. The thesis comprises a summary and six research articles. The empirical data concern workplace development programmes in ten European and East Asian countries and regions and 16 learning network projects conducted during 2004-10 as part of the Finnish Workplace Development Programme TYKES. The research data comprise an analysis of the literature, benchmarking of development activities and semi-structured interviews and questionnaires. The philosophical cornerstone is pragmatic worldview, flavoured with ingredients of social constructivism. This study is conducted using qualitative strategies of inquiry and qualitative research methods. The scientific contributions relate to new knowledge that increases understanding of the nature of workplace development programmes, the context in which the programmes are conducted and their potential to act as agents of change. Using a revised version of a model developed by Naschold, the study reveals differences between the Nordic countries, other European countries and the East Asian countries and provides an explanation of their distinct patterns. In addition, the study produces a new, more realistic framework, inspired by neo-institutional theory and Geels and Schot's analysis of sociotechnical transitions, for analysing the possibility of working life change supported by workplace development programmes. Regarding policy contributions, this study constructs a framework for analysing the dynamics of development programmes, and describes the means by which a strategy utilizing learning networks can be implemented successfully. The framework, which perceives programmes as production and development systems, contributes to the understanding of critical success factors for programmes and the versatile nature of their outcomes. By making a distinction between two types of generativity, the study reveals the strengths and weaknesses of different modes of programme leadership for directing learning networks. The methodological contributions include the elaboration of the role of programme theories in cases of complex objects for intervention and the modifications made to the Naschold model.Tutkimus kohdistuu työelämän kehittämisohjelmien vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä ohjelmien kykyyn tuottaa laaja-alaisia pitkän aikavälin oppimisvaikutuksia. Tutkimus selvittää myös, kuinka ohjelmien vaikuttavuutta voidaan tältä osin parantaa. Työelämän kehittämisohjelmien tarkasteleminen institutionaalisina yrittäjinä on tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä. Keskeisenä taustakirjallisuutena ovat analyysit koskien työelämän kehittämisstrategioita ja -ohjelmia, innovaatioiden leviämistä, oppimisverkostoja, johtamis- ja organisaatiokäytäntöjen tuloksellisuuutta sekä institutionaalisten ja yhteiskunnallisten muutosten edellytyksiä. Tutkimus koostuu yhteenvedosta ja kuudesta tutkimusartikkelista. Empiirisenä aineistona ovat kymmenen Euroopan ja Itä-Aasian maan ja alueen työelämän kehittämisohjelmat sekä Työelämän kehittämisohjelman (TYKES) vuosina 2004-10 tukemat 16 työelämän oppimisverkostoa. Aineisto on koottu kirjallisuusanalyysien, benchmarking-analyysin sekä puolistrukturoitujen haastattelujen ja kyselyjen avulla. Tutkimuksen tieteenfilosofisina lähtökohtina ovat pragmatismi ja sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen strategiaa ja menetelmiä käyttäen. Keskeisenä tieteellisenä kontribuutiona on uuden tiedon tuottaminen työelämän kehittämisohjelmista, niiden onnistumiseen vaikuttavista tekjöistä ja niiden edellytyksistä edistää työelämän muutosta. Käyttämällä kehiteltyä versiota Nascholdin mallista tutkimus osoittaa eroja Pohjoismaiden, Euroopan muiden maiden ja Itä-Aasian maiden kesken työelämän kehittämisen konteksteina sekä tarjoaa selityksen havaituille eroille. Tutkimus myös kehittää uusinstitutionaaliseen teoriaan ja Geelsin ja Schotin sosioteknisiä muutoksia koskevaan analyysiin perustuen viitekehyksen, jonka avulla voidaan analysoida realistisella tavalla työelämän kehittämisohjelmien edellytyksiä saada aikaan muutoksia työelämässä. Keskeisinä politiikkakontribuutioina ovat viitekehys kehittämisohjelmien dynamiikan analysoimiseen ja joukko keinoja, joiden avulla oppimisverkostoja hyödyntävää strategiaa voidaan toteuttaa tuloksellisesti. Viitekehys tarkastelee ohjelmia samanaikaisina tuotanto- ja kehittämisjärjestelminä lisäten ymmärrystä ohjelmien kriittisistä onnistumisen edellytyksistä ja niiden tulosten moninaisuudesta. Tutkimus osoittaa erilaisten ohjaustapojen vahvuuksia ja heikkouksia oppimisverkostoja soveltavissa ohjelmissa hyödyntämällä erottelua kahdentyyppisen generatiivisuuden kesken. Keskeisinä menetelmällisinä kontribuutioina ovat ohjelmateorioiden roolin tarkentaminen kompleksisissa kehittämisinterventioissa ja täydennykset Nascholdin malliin