Ultraäänen diffraktio tasomaisista heijastajista

Tavanomaisilla ultraäänimenetelmillä amplitudin käyttö vikojen koon määrittämiseen on usein liian epämääräistä. Diffraktion käyttö on yksi mahdollisuus rikkomattoman aineentarkastuksen luotettavuuden parantamiseksi. Diffraktiota hyväksikäyttäviä menetelmiä on useita. Tässä kirjallisuustutkimuksessa tarkastellaan lähinnä kulkuaikatekniikkaa, taajuusanalyysiä ja pulssikaikutekniikkaa tasomaisten vikojen koon määrittämisessä. Kirjallisuustietojen perusteella on kulkuaikatekniikka osoittautunut tarkemmaksi kuin tavanomaiset ultraäänimenetelmät. Väsymissäröjen kokoa arvioitiin kokeissa, joissa vikojen koko vaihteli 2,5 - 3 mm. Keskimäärinen virhe vian koon määrittä -misessä oli 0,2 mm ja hajonta 2,4 mm