Ultraäänitutkimukset ensihoidossa: puoltavat ja rajoittavat tekijät

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan ultraäänitutkimusten soveltuvuutta sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia mahdollisia puoltavia ja rajoittavia tekijöitä ultraäänitutkimuksen käyttöön liittyy ensihoidon työympäristössä. Tavoitteena on tuottaa aiheesta ajantasainen kooste kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ja tuottaa laadukas lopputulos, jota voi hyödyntää tarvittaessa ensihoidon koulutusohjelman kehittämisessä sekä jatkotutkimustarpeiden selvittämisessä. Tieteelliseksi tutkimusmetodiksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Katsaukseen valikoitui 20 tutkimusta, joista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Valitun materiaalin analysoinnissa käytettiin teemoittelu-menetelmää, jonka avulla aineistojen sisältö luokiteltiin teemojen mukaisesti teemoittelutaulukkoon, jonka tuotoksena syntyivät tutkimuksen tulokset. Havaitut päätulokset opinnäytetyöhön valituista tutkimuksista ovat keskenään yhdenmukaisia. Tulosten perusteella ultraäänen käyttö on hyödyllistä erilaisten henkeä uhkaavien tilojen ja vammojen diagnosoinnin apuna sekä elvytyksen aikana sydämen tutkimisessa. Ultraääni on tutkimustulosten mukaan tarkka ja nopeakäyttöinen työkalu. Ultraäänen käyttäminen vaikuttaa tulosten mukaan potilaiden hoitoon ja hoitopaikan valintaan. Ultraäänen käyttö on mahdollista oppia tutkimusten mukaan lyhyillä koulutuksilla, ja ensihoitajat kykenevät käyttämään ultraääntä laadukkaasti sekä tulkitsemaan ultraäänikuvaa. Ultraäänen käytön laajenemisen esteenä on tulosten mukaan se, että kouluttaminen vaatii paljon resursseja ajan, henkilöstön ja taloudellisen panostuksen muodossa. Tulosten mukaan ultraäänen käytön vaikutuksista hoidon lopputulokseen ja kuolleisuuteen ei myöskään ole tarpeeksi näyttöä. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti Suomen sairaalan ulkopuolisen ensihoidon olosuhteissa. Olisi hyvä myös kartoittaa, miten ultraääntä tällä hetkellä käytetään Suomen ensihoidossa vaativan hoitotason yksiköissä. Tarkempaa tutkimusta vaatisi myös, millaisia resursseja koulutus vaatisi Suomen olosuhteissa ja soveltuisiko koulutus esimerkiksi ensihoidon ammatti- tai ylemmän ammattikorkeakoulu tutkintoon integroitavaksi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia enemmän ultraäänen käytön soveltuvuutta ensihoitajien päätöksentekoon esimerkiksi kaukaisissa kohteissa, kun lääkäri on estynyt tulemaan läsnä kohteeseen