Associations between behavior change technique use, quality of motivation and physical activity

Käyttäytymiseen liittyvät terveysriskit kuten liikunnan vähyys ovat edelleen nuorten vaivana. Nuoria voi motivoida liikkumaan monella tapaa, mutta he voivat myös itse olla aktiivisia toimijoita käyttäytymisensä muuttamisessa ja käyttää erilaisia käyttäytymisenmuutostekniikoita käyttäytymisensä säätelyyn ja ylläpitoon. Itsemäärämisteorian mukaan motivaation laatu on avainasemassa käyttäytymistä muuttaessa, sillä autonomisen motivaation vahvistaminen johtaa usein pitkäaikaisiin hyvinvointia tukeviin käyttäytymismuutoksiin, kun taas kontrolloidulla motivaatiolla on epäedullisia seurauksia. Joitain todisteita käyttäytymismuutostekniikkojen käytön positiivisista vaikutuksista liikuntaan on jo olemassa, mutta yhteyksiä motivaatiolaatuihin ei ole juurikaan tutkittu. Tämä maisterintutkielma pyrkii selvittämään, (1) miten yksittäisten itsemotivointikeinojen käyttö on yhteydessä autonomiseen ja kontrolloituun liikuntamotivaatioon, (2) miten itsemotivointikeinojen yhteiskäyttö on yhteydessä muutoksiin autonomisessa ja kontrolloidussa liikuntamotivaatiossa sekä (3) miten itsemotivointikeinojen yhteiskäyttö, autonominen ja kontrolloitu liikuntamotivaatio ovat yhteydessä muutoksiin rasittavassa liikunnassa. Tutkielmassa käytetään aineistoa koulupohjaisesta ryvässatunnaistetusta kontrolloidusta kokeesta, jossa testataan Let’s Move It -liikkumisintervention vaikuttavuutta (alkumittauksessa N=767, intervention jälkeen N=687). Kummassakin aikapisteessä osallistujat itseraportoivat kolmen itsemotivointitekniikan (identiteettiyhteensopivuuden pohtiminen, elämänarvojen yhteensopivuus, henkilökohtaisten motiivien miettiminen) käyttöä asteikolla 1-6 ja autonomista sekä kontrolloitua liikuntamotivaatiota asteikolla 1-5. Liikuntaa mitattiin liikeanturimittauksella seitsemän päivän ajan. Näiden tekijöiden yhteyksiä tutkitaan monimuuttujaregressiomallein, joissa on vakioitu ikä, sukupuoli ja alkumittauksen motivaatio- tai liikuntataso. Löydökset osoittavat, että identiteettiyhteensopivuuden pohtiminen (autonominen motivaatio; AM β=0.202, p<.001; kontrolloitu motivaatio; KM β=0.132, p<.001), elämänarvojen yhteensopivuus (AM β=0.184, p<.001; KM β=0.112, p<.001), ja henkilökohtaisten motiivien miettiminen (AM β=0.246, p<.001; CM β=0.175, p<.001) sekä näiden yhteiskäyttö (AM β=0.260, p<.001; KM β=0.157, p<.001), olivat positiivisessa yhteydessä sekä autonomiseen että kontrolloituun liikuntamotivaatioon. Itsemotivointikeinojen yhteiskäytöllä (β= -0.026, p=.617) eikä kontrolloidulla motivaatiolla (β= -0.037, p=.373) ollut havaittavaa vaikutusta liikuntaan, mutta autonomisella liikuntamotivaatiolla oli positiivinen yhteys (β=0.135, p<0.05). Tämän tutkielman löydökset auttavat tunnistamaan, mitä yksilöt voivat itse tehdä lisätäkseen ja ylläpitääkseen motivaatiotaan. Itsemotivoinnin ymmärtäminen on tärkeää, sillä sen avulla on mahdollista saada lisää tietoa siitä, kuinka yksilöt voivat itsemääräytyneesti ohjata toimintaansa erilaisissa sosiaalisissa ja fyysisissä ympäristöissä, mikä taas auttaa pitkäaikaisen ja hyvinvointia lisäävän käyttäytymisen saavuttamisessa.Adolescents continue to be affected by behavior-related health risk factors such as low levels of physical activity. They can be motivated to be more physically active in various ways, but they can also take agency in their own behavior change and use different behavior change techniques to manage and maintain their behavior. According to self-determination theory, the quality of motivation is key in behavior change, as fostering autonomous motivation should lead to long-lasting wellbeing-enhancing changes, whereas controlled motivation might have adverse effects. There is some evidence of the positive effects of the use of individual behavior change techniques on physical activity, but the effects of their use on motivational constructs is less studied. The aim of this thesis is to map the effects of (1) the use of individual self-motivating behavior change techniques on changes in physical activity-related autonomous and controlled motivation, (2) the total use of self-motivating behavior change techniques on changes in physical activity-related autonomous and controlled motivation, and (3) the total use of self-motivational behavior change techniques, and controlled and autonomous motivation on changes in moderate-to-vigorous physical activity. This thesis utilizes data from Let’s Move It, a cluster-randomized controlled trial of a school-based physical activity intervention (baseline N=767, post-intervention N=687). At both time points, participants self-reported use of three self-motivational techniques (reflecting on identity congruence, life values congruence and thinking about personal motives) on a scale from 1 to 6, and their autonomous and controlled motivation on a scale from 1 to 5. Moderate-to-vigorous physical activity was assessed with 7-day accelerometry. Their associations are analyzed with multivariate regression models corrected for age, gender and baseline levels of motivation or physical activity. The findings show that reflecting on life identity congruence (autonomous motivation; AM β=0.202, p<.001; controlled motivation; CM β=0.132, p<.001), life values congruence (AM β=0.184, p<.001; CM β=0.112, p<.001), and thinking about personal motives (AM β=0.246, p<.001; CM β=0.175, p<.001), as well as their total use (AM β=0.260, p<.001; CM β=0.157, p<.001), were all associated with both autonomous and controlled motivation. Total self-motivational behavior change technique use (β= -0.026, p=.617) and controlled motivation (β= -0.037, p=.373) had no detectable effects on moderate-to-vigorous physical activity, but autonomous motivation (β=0.135, p