Testing psychosis prediction models in a psychiatric sample of adolescents

Tutkimuksen tarkoitus: Psykoosiriskiä on tutkittu paljon viime vuosikymmeninä ja erilaisia menetelmiä psykoosin ennustamiseen on kehitetty ja otettu kliiniseen käyttöön. Noin kolmannes niistä, joiden on arvioitu olevan korkeassa psykoosiriskissä, sairastuu psykoosiin. Psykoosiriskitutkimuksissa on kuitenkin usein tutkittu vain niitä joilla jo epäillään psykoosia, joten tuloksia ei voi suoraan yleistää muihin populaatioihin. Olemassaolevia psykoosiriskin arviointimenetelmiä on pyritty viime vuosina kehittämään ja myös uusia ennustemalleja on esitetty. Tämän lisäksi on esitetty, että psykoosin sijaan voisi olla mielekkäämpää keskittyä esimerkiksi toimintakyvyn muutoksien ennustamiseen. Replikaatio- ja validointitutkimusten puute on suuri ongelma. Tässä tutkimuksessa testattiin julkaistujen psykoosiennustemallien toimivuutta valikoitumattomassa nuorisopsykiatrisessa otoksessa. Psykoosin lisäksi lisäksi malleilla ennustettiin toimintakykyä, tarkemmin psykiatrista sairaalajaksoa. Tutkimusmenetelmät: Tutkimuksessa hyödynnettiin Helsinki Prodromal Study -aineistoa. Otos (N=146) koostui 15-18 -vuotiaista nuorista jotka seurannan alussa aloittivat uusina potilaina psykiatrisen hoidon. Testattavat mallit valittiin tuoreesta katsauksesta, lopullinen määrä oli 16 mallia 13:sta artikkelista. Analyysimenetelmät olivat logistinen regressio ja AUC-käyrä. Ennustajina käytettiin osia SIPS-psykoosiriskihaatattelusta (Structured Interview for the Prodromal Syndromes), kognitiivisia muuttujia, päihteiden käyttöä sekä toimintakykyä. Kaikki analyysit tehtiin sekä psykoosin että sairaalajakson ennustamiseksi. Seuranta-aika oli 7 vuotta tai kunnes nuori sairastui psykoosiin. Tulokset ja johtopäätökset: Mallit eivät toimineet yhtä hyvin kuin alkuperäisissä tutkimuksissa, mikä oli oletettavaa erilaisen otoksen vuoksi. Lähes kaikki mallit ennustivat silti sekä psykoosia että sairaalajaksoa paremmin kuin SIPS:llä määritelty psykoosiriski. Psykoosin osalta ennustajia jotka olisivat toimineet hyvin mllista riippumatta ei löytynyt, mutta hajanainen kommunikaatio ei näyttänyt ennustavan psykoosia. Sairaalajaksoa ennustivat parhaiten positiivisia oireita, toimintakykyä ja/tai hoitamattomien oireiden kestoa hyödyntäneet mallit. Mallien erottelutarkkus jakyky elittää vaihtelua eivät olleet selvässä yhteydessä toisiinsa. Lisätutkimusta olemassaolevien psykoosiennustemallien validoimiseksi ja replikoimiseksi tarvitaan edelleen.Aim: Psychosis risk has been researched a lot during last couple of decades and different tools for predicting psychosis have been formed and taken in the clinical practice. About one third of those in clinical high risk for psychosis develop psychosis, but only in help-seeking population. There is ongoing research aiming to improve on the existing psychosis prediction tools and to develop new ones with better prognostic accuracy and greater generalizability to the more varied populations. It has been also argued that psychosis transition is not the most useful outcome to focus on and that functioning is more clinically relevant. However, lack of replication or external validation studies remains problem. The current study aimed to test the performance of the published psychosis prediction models in general psychiatric sample of adolescents. In addition to this, same prediction models were also used to predict functioning using psychiatric hospitalization as an proxy. Methods: The current study utilized Helsinki Prodromal Study cohort, an ongoing prospective psychosis risk study. The sample (N=146) consisted of adolescents aged 15-18 at baseline who had been starting as new patients in public psychiatric care. The psychosis prediction models tested in the current study were selected from recent exhaustive review. Final amount of prediction models was 16 from 13 published articles. Predictors included parts of Structured Interview for the Prodromal Syndromes (SIPS), cognitive functions, substance use, and functioning ability and outcome variables were psychosis diagnose and psychiatric hospitalization. Analyses methods were logistic regression and area under the receiver operator characteristics curve. The participants were followed 7 years or until they developed psychosis. Findings and conclusions: Performance of the models was not as good as in original studies, which was to be expected since the sample was more varied than in original studies. However, almost all of the models predicted both psychosis and hospitalization better than high psychosis risk assessed by the SIPS did. For psychosis predictors that would perform well regardless of the model couldn’t be found, but models including disorganized communication performed worst. For hospitalization, models including positive symptoms, functioning, and duration of (untreated) symptoms performed best. Accuracy of the models was not clearly connected to the models ability to explain variance. More research aiming to validate and replicate suggested psychosis prediction models is needed