Oikeus totuuteen kansainvälisten valvontaelinten oikeuskäytännön valossa

Erityisesti Etelä- ja Väli-Amerikan sotilasdiktatuurien aikana systemaattisiksi muodostuneet tahdonvastaiset katoamiset ja niihin usein saumattomasti kytkeytynyt rankaisemattomuuden kulttuuri loivat perustaa ajatukselle vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreille, heidän läheisilleen ja jopa koko yhteiskunnalle kuuluvasta oikeudesta totuuteen. Tässä muodossa oikeutta totuuteen ei ole turvattu valtiosopimustasolla, mutta ajatus oikeudesta totuuteen on saanut etenkin 2000-luvun aikana tukea useista pehmeän sääntelyn instrumenteista. Kuluvan vuosituhannen aikana oikeus totuuteen on tullut verrattain näkyväksi osaksi kansainvälistä ihmisoikeusdiskurssia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vakavien ihmisoikeusloukkausten uhrien, heidän läheistensä sekä yhteiskuntien oikeutta totuuteen vakavista ihmisoikeusloukkauksista ihmisoikeuksien valvontaelinten oikeuskäytännön valossa. Ajatusta oikeudesta totuuteen lähestytään moniulotteisesti ja tutkimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten oikeus totuuteen suhteutuu jo olemassaoleviin, ihmisoikeussopimuksissa turvattuihin oikeuksiin. Tutkimus voidaan luokitella julkisoikeudelliseksi case law -tutkimukseksi. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tutkimus nojaa ajatukseen kansainvälisen ihmisoikeusverkoston olemassaolosta ja kansainvälisten valvontaelinten yhteisestä tehtävästä kansainvälisen oikeuden kehittämisessä. Ihmisoikeuksien valvontaelimistä pääasiallisen tarkastelun kohteina tässä tutkimuksessa ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea. Erityinen mielenkiinto tutkimuksessa kohdistuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jota tehokkaan ja sitovan valvontajärjestelmänsä ansiosta voidaan pitää eräänlaisena standardin asettajana. Tämän pro gradu -tutkielman keskeisenä tutkimustuloksena selvisi, että ajatus uhreille, heidän läheisilleen ja yhteiskunnille kuuluvasta oikeudesta totuuteen on tullut huomioiduksi keskeisissä ihmisoikeuksien valvontaelimissä, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomiteassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean oikeuskäytännössä oikeus totuuteen on liittynyt erityisesti tahdonvastaisia katoamisia koskeviin tapauksiin. Niiden yhteydessä ihmisoikeuskomitea puhui jo varhain kadonneen uhrin omaisen oikeudesta tietää hänen kohtalostaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa keskustelu oikeudesta totuuteen alkoi puolestaan suhteellisen myöhään. Terrorismin vastaisen taistelun osana tehdyt poikkeuksellisen vakavat ihmisoikeusloukkaukset johtivat ihmisoikeustuomioistuimessa oikeuden totuuteen eksplisiittiseen tunnustamiseen ja keskusteluun sen sijoittumisesta Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on yhdistänyt oikeuden totuuteen ennen kaikkea perustavanlaatuisiin sopimusmääräyksiin sisältyviin prosessuaalisiin vaatimuksiin