Ostajan oikeussuoja käytetyn auton tavarankaupan virhetilanteissa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää yhtäältä mikä on ostajan kuluttajansuojalain mukaisen oikeussuojan sisältö käytetyn auton kaupan virhetilanteissa sekä toisaalta minkä sisältöisenä tuo oikeussuoja on eri toimijoiden tahoilta nähty oikeissa konflikteissa. Läheisen liitynnän vuoksi tutkielmassa esitellään myös konkreettisia keinoja oikeussuojan takaamiseksi. Aihepiiriä tutkitaan sekä nykyhetken että tulevaisuuden näkökulmasta. Tutkielma on rajattu Suomen rajojen sisällä tapahtuvaan käytettyjen autojen kauppaan. Tutkielman metodi on sekä oikeusdogmaattinen että autoetnografinen, eli kysymyksiin etsitään vastauksia sekä lain tulkinnan että tutkijan omien kokemusten kautta. Tulkittaessa ostajan oikeussuojan sisältöä tässä kontekstissa keskeistä on kuluttajansuojalain 5 luvun virhevastuusääntely. Tutkielmassa kerrotaan sekä virheen että virhevastuun arviointiin liittyvistä seikoista. Lisäksi käsitellään virheen seuraamuksia, kuten virheen oikaisua, kaupan purkua ja vahingonkorvausta. Tutkielman jälkimmäisellä puoliskolla esitellään autoetnografiseen aineistoon perustuen tyypillisimpiä virhevastuuseen liittyviä myyjän ja ostajan välisiä riitatilanteita sekä niiden taustasyitä ja ratkaisua. Lopuksi pohditaan ostajan oikeussuojan tulevaisuutta sekä juuri uudistetun lainsäädännön vaikutusten että muiden mahdollisten kehitysvaihtoehtojen kautta. Tutkielmassa esitetään kuluttajansuojalain virhevastuusääntely sellaisena kuin se on ollut 1.1.2022 lähtien. Tuo sääntely on tarkkaa ja ostajaa hyvin suojaavaa. Kaikki käytetyn auton viat eivät kuitenkaan ole virheitä, eivätkä kaikki virheet automaattisesti perusta myyjälle virhevastuuta. Toisaalta tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös siihen, että vaikka sekä virhe että virhevastuu olisivat kuluttajansuojalain mukaan selkeästi olemassa, myyjä saattaa silti tämän kiistää. Tutkielmassa todetaan autoetnografisen aineiston perusteella, että kuluttajariitalautakunta on vakiintuneesti lähtenyt kehittämään tuomioistuinten tulkintalinjasta eroavia näkemyksiä, mikä on johtanut päätösten erilaisuuksiin näiden riidanratkaisuinstanssien välillä. Useat ostajan oikeussuojan sisältöä koskevat riidat johtuvat tästä yhtenäisen linjan puutteesta. Asiaan voidaan yrittää vaikuttaa sekä sisäpuolelta kehittämällä itse lautakunnan toimintaa että ulkopuolelta kehittämällä riidanratkaisua muilla tavoin. Ensisijainen keino riippuu kuitenkin myös siitä, millaisiksi uuden lainsäädännön vaikutukset lopulta muodostuvat