Public Health Importance of Vitamin D : Results from the Population-based Health 2000/2011 Survey

Vitamin D is essential for skeletal health. In recent decades, vitamin D deficiency has also been suggested to be an independent risk factor for other harmful health outcomes. In the early 2000s, vitamin D status of the Finnish population was insufficient. Thus, during 2000s nutritional policy acts, including voluntary, systematic fortification of fluid milk products and fat spreads, were executed to improve the vitamin D status of the Finnish population. The aims of the present study were to examine the vitamin D status of Finnish adults, its sociodemographic, lifestyle and metabolic health related determinants and the temporal change between the years 2000-2011. The study also aimed to examine whether low vitamin D status is associated with depression prevalence or predicts weight gain or an increase in waist circumference during the 11-year follow-up. The study population consisted of participants aged 30 years and over from the nationally representative Health 2000 Survey (n=8028) and its follow-up, the Health 2011 Survey (n=7964).The Health 2000/2011 Survey included questionnaires, interviews and a comprehensive health examination including laboratory measurements. Serum 25-hydroxyvitamin D concentration, a measure of vitamin D status, was analysed by radioimmunoassay in 2000 for 6134 (76%) participants and in 2011 by chemiluminescent immunoassay for 4051 (51%) participants. To improve the comparability of the methods, measurements were standardized according to the Vitamin D Standardization Program (VDSP). Information on diet was assessed by a validated food frequency questionnaire (FFQ). Diagnosis of depression was based on a Composite International Diagnostic Interview (CIDI) and current depressive symptoms on the Beck Depression Inventory (BDI). Statistical analyses were based on linear and logistic regression models adjusted for potential confounding factors. In 2000, more than half of the Finnish adult population had a vitamin D status under 50 nmol/L, which is generally considered to be insufficient. Remarkable improvement was seen during the 2000s leading to over 90% of adults having sufficient vitamin D status in 2011. The increase was mainly explained by the systematic vitamin D fortification policy and increased use of vitamin D supplements, but also other factors may have contributed to improvement. In 2011, a sufficient vitamin D status was possible to reach without the use of supplements if vitamin D fortified milk products and fat spreads were consumed daily and fish at least twice a week. Further, the results showed that vitamin D status was positively associated with a healthy lifestyle measured with 5-item lifestyle index. In men, low vitamin D status was cross-sectionally associated with a higher prevalence of depressive disorder and predicted an increase in waist circumference during the 11-year follow-up but not weight gain. In women, vitamin D status was not associated with either depressive disorder and symptoms or increase in waist circumference and weight gain. In conclusion, low vitamin D status as a potential public health concern in Finland has improved during the 2000s, indicating the success of nutritional policy acts. The results of the present study do not overall consistently support the hypothesis that low vitamin D status is an independent risk factor for depression or obesity. However, it is possible that low vitamin D status may be associated with a higher risk of abdominal obesity especially in men, but the association may also be due to residual confounding.D-vitamiini on välttämätön luuston terveydelle. Viime vuosikymmeninä on esitetty, että D-vitamiinilla saattaa olla myös muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suomalaisväestön D-vitamiinitasot olivat matalia vielä 2000-luvun alussa, ja niitä pyrittiin parantamaan 2000-luvun aikana ravitsemuspoliittisin päätöksin, kuten suosittelemalla nestemäisten maitotuotteiden ja ravintorasvojen täydentämistä D-vitamiinilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisen aikuisväestön D-vitamiinitasoja ja niissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2000 ja 2011 välillä. Tutkimuksessa selvitettiin myös D-vitamiinitasoihin yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä sekä elintapoihin ja metaboliseen terveyteen liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittiin, ovatko elimistön matalat D-vitamiinitasot yhteydessä masennuksen esiintyvyyteen poikkileikkausasetelmassa ja ennustavatko ne painonnousua tai vyötärönympäryksen kasvua 11 vuoden seurannan aikana. Tutkimus perustui kansallisesti edustavien Terveys 2000 –tutkimuksen (n=8028) ja sen seurantatutkimuksen, Terveys 2011 –tutkimuksen (n=7964), 30 vuotta täyttäneiden otoksiin, joissa kerättiin terveystarkastusten, haastatteluiden ja kyselyiden avulla monipuolisesti tietoa terveydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Elimistön D-vitamiinitason mittarina käytettiin seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuutta (S-25(OH)D). Ruoankäyttöä arvioitiin validoidun frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn avulla. Masennushäiriö määritettiin mielenterveyshaastattelun (CIDI, Composite International Diagnostic Interview) perusteella ja masennusoireet BDI-kyselyn (Beck Depression Inventory) avulla. Tilastolliset analyysit perustuivat lineaarisiin ja logistisiin regressiomalleihin, joissa huomioitiin mahdolliset sekoittavat tekijät. Vuonna 2000 yli puolella suomalaisista D-vitamiinitaso oli alle 50 nmol/l, jota pidetään yleisesti riittämättömänä. Suomalaisten D-vitamiinitasot nousivat huomattavasti 2000-luvun aikana, ja vuonna 2011 D-vitamiinitaso oli riittävä yli 90 prosentilla väestöstä. D-vitamiinitasojen nousu selittyy elintarvikkeiden D-vitamiinitäydentämisellä sekä lisääntyneellä D-vitamiinilisien käytöllä, mutta myös muut tekijät ovat saattaneet myötävaikuttaa nousuun. Vuonna 2011 riittävä D-vitamiinitaso oli mahdollista saavuttaa ilman D-vitamiinilisien käyttöä, mikäli ruokavalio sisälsi nestemäisiä maitotuotteita ja ravintorasvoja päivittäin sekä kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Lisäksi tulokset osoittivat, että terveellisiä elintapoja noudattavilla D-vitamiinitasot olivat keskimäärin suuremmat kuin niitä noudattamattomilla. Miehillä matalat D-vitamiinitasot olivat yhteydessä suurempaan masennushäiriön esiintyvyyteen poikkileikkausasetelmassa ja ennustivat vyötärönympäryksen kasvua, mutta eivät painonnousua, seurannan aikana. Naisilla D-vitamiinitasojen ei havaittu olevan yhteydessä masennushäiriön esiintyvyyteen eikä painonnousuun tai vyötärönympäryksen kasvuun. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot ovat nousseet huomattavasti 2000-luvun aikana osoittaen ravitsemuspoliittisten päätösten olleen kansanterveyden näkökulmasta onnistuneita. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti vahvista hypoteeseja siitä, että matala D-vitamiinitaso on yhteydessä masennuksen tai lihavuuden riskiin. On kuitenkin mahdollista, että matala D-vitamiinitaso saattaa lisätä vyötärölihavuuden riskiä erityisesti miehillä, mutta toisaalta yhteyden taustalla saattavat olla myös muut tekijät