Kansalaisjärjestöjen rooli Euroopan unionin siviilikriisinhallinnassa : siviilikriisinhallinta osana Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa realismin viitekehyksestä

KANSALAISJÄRJESTÖJEN ROOLI EUROOPAN UNIONIN SIVIILIKRIISINHALLINNASSA Siviilikriisinhallinta osana Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa realismin viitekehyksestä Ilkka Kemppainen Valtio-oppi/kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Pertti Lappalainen Syksy 2012 sivumäärä: 120 sivua Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mikä kansalaisjärjestöjen rooli on osana Euroopan unionin siviilikriisinhallintaa. Tarkoituksena on tarkastella siviilikriisinhallintaa osana Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa realismin viitekehyksestä. Käytän tutkimuksessani E.H. Carrin realismia, jota täydennän Rikka Kuusiston retoriikan tutkimuksen teorialla ja Patrick Jacksonin selviöillä. Tutkimuksen näkökulma Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on realismin mukainen ja sitä kautta kriittinen. Tutkimuksen aineistona ovat EU:n siviilikriisinhallinnan voimavarojen luomisen historian varrella julkaistut viralliset asiakirjat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta. Aineiston analysointiin käytän kvalitatiivista menetelmää. Olen jäsennellyt aiheeni kolmeksi kokonaisuudeksi. Ensin tarkastelen pääpiirteissään EU:a kokonaisuutena ja erityisesti sen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Pyrin osoittamaan, että valta tehdä päätöksiä EU:ssa on vain jäsenvaltioilla. Tämän lisäksi selvitän mitä siviilikriisinhallinta EU:ssa on. Toiseksi tarkastelen kansalaisjärjestöjen siviilikriisinhallintaa. Tarkoitukseni on selvittää, mitä kansalaisjärjestöjen siviilikriisinhallinta on ja millaisena ne näkevät oman toimijuutensa osana EU:n siviilikriisinhallintaa. Tämän jälkeen vertaan EU:n ja kansalaisjärjestöjen näkemyksiä siviilikriisinhallinnasta ja pyrin löytämään niistä mahdollisia yhteneväisyyksiä. Kolmantena ja tärkeimpänä kokonaisuutena tarkastelen EU:n siviilikriisinhallinnan voimavarojen luomisen aikana tuotettuja EU:n siviilikriisinhallinnasta kertovia asiakirjoja. Tarkoitukseni on selvittää, mitä nämä asiakirjat kertovat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, siviilikriisinhallinnasta, valtioista ja kansalaisjärjestöistä. Kvalitatiivisen menetelmän avulla kiinnitän huomiotani myös siihen, miten näistä kokonaisuuksista puhutaan ja mitä se kertoo toimijoiden rooleista ja suhteista sekä siviilikriisinhallinnan kokonaisuudesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että EU:a voi oikeutetusti pitää ensisijaisesti valtioiden välisen yhteistyön foorumina ja sen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja siviilikriisinhallintaa valtioiden välisen yhteistyön aloina. Kansalaisjärjestöillä ei ole merkittävää roolia osana EU:n siviilikriisinhallinnan kokonaisuutta. Parhaimmillaankin kansalaisjärjestöjen rooli on EU:n toimintaa tukevaa. Toimintaa tukeva osallisuus on kuitenkin mahdollista vain, mikäli EU katsoo sen itselleen hyödylliseksi