Etätyön vaara- ja haittatekijät henkilöstön työhyvinvoinnille

Etätyöskentely on viimeisen kahden vuoden aikana noussut yhä merkittävämpään rooliin yritysten keskuudessa Covid-19-pandemian levittyä maailmalle. Vuoden 2020 alussa etätyöhön siirryttiin nopeasti virukselle altistumisen välttämiseksi, eikä totutteluaikaa uuteen työskentely-malliin jäänyt. Muutostilanteissa työnantajien on olennaista tunnistaa ja ottaa huomioon työntekijän työterveyteen ja -turvallisuuteen vaikuttavat vaara- ja haittatekijät. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää etätyön vaara- ja haittatekijöitä työhyvinvointiin liittyen sekä keinoja, millä niitä voidaan arvioida. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena, missä aineistona toimivat erilaiset tieteelliset julkaisut, kirjat sekä konferenssijulkaisut. Aineistoja etsittiin eri tietokannoista sekä helmenkasvatusmenetelmän avulla Julkaisufoorumissa luokiteltujen hyväksi havaittujen julkaisuiden lähdeluetteloista. Aineistoja vertailemalla ja yhdistelemällä saatiin kokonaiskuva aiheesta, mikä mahdollisti vastaamisen tutkimuskysymyksiin liittyen etätyön ominaispiirteisiin, vaara- ja haittatekijöihin, sekä niiden hallintaan. Etätyöskentelyllä tarkoitetaan yleisesti työskentelyä muualla kuin toimistossa ja useimmiten työskentely tapahtuu kotona. Etätyöskentely vaatii toimivaa tietoverkkoa sekä erilaisia digitaalisia järjestelmiä, joiden kautta työntekijät voivat olla yhteydessä yrityksen muihin työntekijöihin, asiakkaisiin ja viranomaisiin. Digitaalisten järjestelmien merkitys on kasvanut etätyöhön siirtymisen myötä. Tutkimuksessa havaittiin, että näistä tietoteknisistä ratkaisuista huolimatta etätyöskentelijät kokevat usein eristäytymistä työyhteisöstä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa hankaluus erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan sekä ergonomiaan liittyvät ongelmat. Etätyön fyysiset ja psykososiaaliset tekijät ovat erilaisia verrattuna toimistolla työskentelyyn. Etätyö aiheuttaa täysin uudenlaisia vaara- ja haittatekijöitä työntekijän hyvinvoinnille. Yrityksen on tärkeää pystyä arvioimaan näitä tekijöitä, jotta yritys voi tukea työntekijän työhyvinvointia. Tässä tutkimuksessa vaarojen arviointia lähestyttiin riskienhallinnan näkökulmasta. Tutkimuksessa todettiin, että vaara- ja haittatekijöiden arviointiin tarvitaan uudenlaisia keinoja, kun vaarojen arvioiminen paikan päällä ei ole aina mahdollista epidemiologisten tekijöiden, ajanpuutteen ja yksityisyydensuojan takia. Valokuvat ja lyhyet videot työpisteistä ovat keinoja havaita fyysisiä vaaratekijöitä etätyöympäristössä. Fyysisten vaarojen lisäksi tulee tarkastella psykososiaalisia tekijöitä, joiden selvittämiseksi voidaan käyttää esimerkiksi tarkastuslistoja. Tutkimus osoitti, että työhyvinvointiin vaikuttavien etätyön vaara- ja haittatekijöiden tunnistamiseksi ei ole luotu vielä yhtenäistä viitekehystä. Aiheesta olisi tarve saada enemmän tutkimusta, sillä usean yrityksen kohdalla etätyöskentely on tullut jäädäkseen. Jatkotutkimusehdotuksena olisikin tehdä empiirinen tutkimus etätyön riskienarvioinnista yrityksissä, joiden työntekijät työskentelevät suuren osan työajasta etänä