Työn epävarmuuden kokemus : tutkimus pätkätöitä tekevien luokanopettajien suhtautumisesta jatkuvaan pätkätyön tekemiseen

Työn epävarmuus koskettaa monia korkeasti koulutettuja julkisen sektorin työntekijöitä, myös opettajia. Opettajien tekemä pätkätyö on laaja ja ajankohtainen ilmiö opetusalalla. Tutkimukseni teoreettinen tausta pohjautuu työnsosiologiseen aikalaiskeskusteluun, joissa työn epävarmuuden katsotaan lisääntyneen työhön ja talouteen liittyvien yhteiskunnallisten murrosten myötä. Työelämään kuuluvat entistä enemmän erilaiset työn joustot, kuten määräaikaisten työsuhteiden käyttö. Määräaikaisten työsuhteiden käyttö on laajentunut myös ammattiryhmiin, joissa työsuhteet ovat perinteisesti olleet vakaita. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää miten opettajien jatkuva pätkätyön tekeminen vaikuttaa työn kokemiseen ja elämänhallintaan, sekä miten suhtautuminen pätkätyöhön muuttuu pätkätyöntekijän taloudellisen tilanteen parannuttua. Tutkimuksessa on käytetty eläytymismenetelmää, jossa vastaajille annettiin kaksi kehyskertomusversiota. Tutkimusaineisto koostuu 16:sta eläytymismenetelmätarinasta. Aineisto on analysoitu tematisoinnin avulla, jolloin teemoina ovat tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset työn kokemista ja elämänhallintaa ilmaisevat subjektiiviset tekijät. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina on, että pitkään jatkunut pätkätyön tekeminen johtaa työ- ja ammatti-identiteetin rapautumiseen ja heikentää työhön sitoutumista ja työmotivaatiota. Myös elämänsuunnittelu vaikeutuu työn epävarmuudessa. Pätkätyön pitkittyminen vaikuttaa myös itsetuntoon. Kehyskertomuksen varioitu tekijä, taloustilanteen paraneminen miljoonan euron lottovoiton myötä, vaikutti vastauksiin. Vastausten perusteella parantunut taloudellinen tilanne rohkaisee avoimesti kritisoimaan jatkuvia pätkätyösuhteita ja työsuhteen jatkamiselle uskalletaan antaa omia ehtoja. Taloustilanteen paraneminen vapauttaa pätkätyöntekijän työn valtasuhteesta silloin kun vastentahtoinen pätkätyön tekeminen on jatkunut pitkään