»Gut zum Druck«? Typographie und Layout im Übersetzungsprozess

Tutkimuksen tavoite on tuoda esiin yhtäältä ammattimaisen kääntämisen ja typografian suhde ja yhteen nivoutuminen koko laajuudessaan ja toisaalta mitä tämä merkitsee professionaaliselta kannalta tarkasteltuna korkeakoulutasoiselle kääntäjäkoulutukselle. Tarkastelemalla kriittisesti vallitsevaa käytäntöä on samalla tarkoitus vaikuttaa täysmittaisen kääntäjän ammatin kehittymiseen. Tutkimuksessa selvitetään, miksei suuri osa käännöksistä ole riittävän hyviä julkaistaviksi ja miksi ne rikkovat kohdekulttuurin muotoilukonventioita. Syitä täytyy etsiä toisaalta translatorisesta käytännöstä eli sekä kääntäjän työskentelyprosessista että kompetenssiprofiilista ja ammattitietoisuudesta ­ siis viime kädessä kääntäjäkoulutuksesta. Toisaalta syyt liittyvät typografian olemukseen: Semioottisen näkemyksen mukaisesti työn lähtökohtana on, että typografiset muotoilukeinot ovat merkkejä ja ilmentävät siten myös kulttuurisia erityispiirteitä. Tämän vuoksi visuaaliset elementit, kuten kirjasintyyppi tai yksittäiset typografiset merkit ja niiden frekvenssi tekstissä, voivat muodostua käännösongelmaksi. On myös otettava huomioon, että julkaisujen teko DTP-teknologian avulla on tuonut käännösmarkkinoille uuden lopputuotteen: julkaisuvalmiin käännöksen, jossa tekstin verbaalisesta ja visuaalisesta muotoilusta vastaa kääntäjä. Mikäli kääntäjällä ei ole riittäviä typografisia tietoja ja valmiuksia, puutteet ja virheet ovat väistämättömiä. Kääntäminen käsitetään tässä tutkimuksessa professionaaliseksi toiminnaksi, jossa valmistetaan tilauksesta kommunikaatiovälineitä kulttuurienväliseen viestintään. Koska käännöksiä käytetään tähän tarkoitukseen yleensä typografisessa muodossa, on välttämätöntä ottaa huomioon tekstin kielellisen tason ja kommunikatiivisen rakenteen lisäksi myös sen visuaalinen ulottuvuus (typografia). Tämän vuoksi ei riitä, että kääntäjä työskentelee vain tekstin verbaalisen ulottuvuuden parissa, vaan tekstiä on tarkasteltava moniulotteisena merkkikudoksena ja tarvittaessa työstettävä yhteistyössä muiden tekstinteonammattilaisten kanssa. Täysin professionaalisesta kääntämisestä voidaan puhua vasta, kun kääntäjä kykenee kokonaisvaltaisesti näkemään painotuotteen valmistusprosessin sekä ottamaan huomioon kaikki kolme tekstitasoa ja vastaamaan kussakin työvaiheessa osakseen tulevista tehtävistä. Tämä on erityisen tärkeää kun käännös tuotetaan lähdekulttuurissa, koska tavallisesti vain kääntäjä pystyy kiinnittämään huomiota kohdekulttuurin tekstinmuotoilukonventioihin. Visuaalisen kulttuurisidonnaisuuden osoittamiseksi tutkimuksessa verrattiin relevantteja typografisia seikkoja 120 saksankielisestä matkailuesitteestä, joista .60 oli tehty Saksassa ja 60 Suomessa.. Osoittautui, että suomalaisessa lähdekulttuurissa laaditut esitteet oli toteutettu suomalaisten konventioiden mukaisesti. Lisäksi saksalaisiin verrattuna suomalaisen aineiston esitteet olivat typografisesti huomattavasti heikompitasoisia, Tämä osoittaa, että. käytännössä kääntäjät eivät ole vielä läheskään riittävästi ottaneet huomioon typografiaa eivätkä integroineet sitä osaksi käännösprosessia. He huolehtivat esimerkiksi vain harvoin käännöksestään asiakastarkastukseen asti ja yhtä harvoin he pohtivat käännöksen typografisten tekijöiden mahdollisia kulttuurisia piirteitä. Johtopäätös on, että kääntäjän pätevän typografisen toiminnan edellytyksenä on erilliseen koulutukseen perustuva typografinen peruskompetenssi, jonka tulisi olla osa professionaalista translatorista kompetenssia. Tämän peruskompetenssin on oltava kattavampi kuin mitä tällä hetkellä ilman erilliskoulutusta hankitut typografiset taidot ja valmiudet ovat. Tutkimuksen loppuosan muodostaakin ehdotus opintomoduuliksi "Typografiaa kääntäjille ."Gut zum Druck"? - Typographie und Layout im Übersetzungsprozeß Ziel dieser Arbeit ist es, die Beziehung von translatorischer und typographischer Praxis aufzudecken und in ihrer vollen Tragweite zu erfassen, die Rolle und den Stellenwert der visuellen Textgestaltung im professionellen Übersetzungsprozeß zu klären und die Konsequenzen aufzuzeigen, die sich unter professionellem Blickwinkel für die Ausbildung von Übersetzern in einem Hochschulstudium ergeben; gleichzeitig soll durch kritische Betrachtung der herrschenden translatorischen Praxis zur Entwicklung eines echten translatorischen Vollberufs beigetragen werden. Die Antwort auf die im Titel metaphorisch genutzte Frage muß einerseits im translatorischen Arbeitsprozeß sowie im Kompetenzprofil und im beruflichen Selbstverständnis des Übersetzers gesucht werden ­ und das heißt letzten Endes in dessen Ausbildung. Andererseits liegen die Gründe im Wesen der Typographie, denn aus semiotischer Perspektive ist davon auszugehen, daß typographische Mittel Zeichencharakter besitzen, somit anfällig für Kulturspezifik sind und ein Translationsproblem darstellen können. Schließlich ist zu berücksichtigen, daß die Schreibtechnologie DTP einen neuen Translattyp, die publikationsfertige Übersetzung, auf den Translationsmarkt gebracht hat, bei der verbale und visuelle Gestalt des Textes vom Übersetzer angefertigt werden. Wenn dieser aber nicht über ausreichende typographische Kenntnisse und Fertigkeiten verfügt, sind visuelle Defekte unvermeidbar. Übersetzen wird hier aufgefaßt als professionelle Tätigkeit, bei der auf Bestellung Kommunikationsmittel angefertigt werden, die vom Auftraggeber oder dessen Klienten im Rahmen interkultureller Kommunikation eingesetzt werden. Da Übersetzungen in dieser Funktion aber meist in typographischer Form und als Teil von multimodalen Kommunikationsmedien verwendet werden, ist es notwendig, neben der sprachlichen Ebene und der kommunikativen Struktur des Textes auch dessen visuelle Dimension (Typographie) zu berücksichtigen und Texte als mehrdimensionale Zeichengewebe zu sehen, die notfalls in Kooperation mit anderen Textfachleuten herzustellen sind. Von voll professionellem Übersetzen läßt sich erst sprechen, wenn der Übersetzer in der Lage ist, den Herstellungsprozeß einer Drucksache holistisch zu überschauen und alle drei Vertextungsebenen zu berücksichtigen sowie in den entsprechenden Arbeitsphasen die ihm zufallenden Aufgaben zu übernehmen. Besonders wichtig wird dies bei Herstellung des Translats in der Ausgangskultur, da im allgemeinen nur der Übersetzer in der Lage ist, auf zielkulturelle Gestaltungskonventionen aufmerksam zu machen bzw. diese zu berücksichtigen. Zum Nachweis visueller Kulturspezifik wurden für einen Korpus von 120 deutschsprachigen Reiseprospekten (davon 60 in Deutschland hergestellt, 60 in Finnland) mit Hilfe eines Erfassungsbogens relevante typographische Daten verglichen. Dabei zeigte sich deutlich, dass die in der finnischen Ausgangskultur hergestellten Prospekte häufig nach finnischen Konventionen gestaltet waren. Außerdem wies im Vergleich zum deutschen Korpus ein wesentlich größerer Teil des finnischen Korpus typographische Mängel und somit ein typographisch niedrigeres Gestaltungsniveau auf. Daraus leitet sich die Schlußfolgerung ab, daß Voraussetzung zum kompetenten typographischen Handeln des Übersetzers eine auf gesonderte Ausbildung beruhende typographische Basiskompetenz ist, die Teil der professionellen translatorischen Kompetenz sein sollte. Diese Basiskompetenz muß umfassender sein als die im Rahmen der Kultutechnik "Typographisches Schreiben" heute beherrschten Kenntnisse und Fertigkeiten und durch ein spezielles Modul im Studium erworben werden