Älä tule paha Saksa, tule hyvä Saksa : Uudelle yhdistyneelle Saksalle rakennetut identiteetit sen suhteesta Eurooppaan 1989 1991

Kylmän sodan päättyminen ja Saksojen jälleenyhdistyminen toivat Eurooppaan murroksen ajan, jossa tulevaisuus ei ollut selvä. Erityisesti maanosan keskellä ollut yhdistyvä Saksa oli oleellisessa roolissa Euroopan nopeasti etenevälle kehitykselle. Tutkielma tarkastelee, millaisia identiteettejä entisen Länsi-Saksan sekä jälleenyhdistyneen Saksan hallitukset pyrkivät rakentamaan vuosien 1989-1991 aikana uudelle yhtenäiselle Saksalle sen suhteesta Eurooppaan. Työssä pohditaan, kuinka hallitukset hakivat Saksan historiasta elementtejä näiden identiteettien rakentamiseen. Työ tarkastelee erityisesti, millaisia historiaan nojaavia identiteettejä hallitukset rakensivat yhtenäiselle Saksalle kahdessa tärkeimmässä uutta Saksaa ja Eurooppaa yhdistävässä asiassa, uuden Saksan turvallisuuspolitiikan ja sotilaallisen liittoutumisen sekä uuden Saksan ja Euroopan integraation kysymyksissä. Tutkimus käyttää apunaan kansainvälisen politiikan tutkija Alexander Wendtin ajattelua valtioiden välisestä, niiden identiteettejä rakentavasta vuorovaikutuksesta. Aineistona työssä ovat kahden tarkasteluaikana maan johdossa olleen, liittokansleri Helmut Kohlin johtaman hallituksen viralliset puheet. Aineiston analyysissä tarkoituksena on ollut paljastaa puhetekstien merkityksiä, ja tutkimuksen painopiste on ollut aineiston tekstien yhteisillä ominaisuuksilla ja tavanomaisuuksilla. Nämä merkitykset ja tavanomaisuudet on saatu esiin luokittelun ja kategorisoimisen avulla. Tutkittavat identiteetit ymmärretään työssä melko vakaina käsityksinä itsestä, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa. Identiteettejä voi olla useita. Työssä pohditaan erityisesti kansallisen identiteetin osana nähtäviä valtioidentiteettejä, joiden muotoilussa poliittisella eliitillä on merkittävä rooli. Valtioidentiteettien muodostamiselle merkittävää on myös kansan yhteinen menneisyys ja sen historiasta tehtävät esitykset. Työn aineiston puheet nähdään muille valtioille lähetettävinä signaaleina, joiden vaihto muodostaa valtioiden välisen identiteettejä rakentavan vuorovaikutuksen. Valtiot pyrkivät säilyttämään vuorovaikutuksessa rakentuneet vakaat identiteettinsä ja vastustavat niiden muutosta. Identiteettejä voidaan kuitenkin muuttaa tietoisesti tarpeeksi merkittävän uuden yhteiskunnallisen tilanteen syntyessä. Tällaista hetkeä edusti tarkasteltu Saksojen jälleenyhdistymisen aika. Työssä havaitaan hallitusten rakentaneen uuden yhtenäisen Saksan identiteettejä kahden Saksan historian esityksen kautta. Toisaalta pyrittiin tekemään eroa vanhan yhtenäisen Saksan aggressiiviseen historiaan, toisaalta identiteettien rakentamisessa nojattiin entisen Länsi-Saksan toisen maailmansodan jälkeiseen historiaan. Kahta tärkeintä uuden Saksan ja Euroopan yhdistävää teemaa, uuden Saksan turvallisuuspolitiikkaa ja sotilaallista liittoutumista sekä uuden Saksan ja Euroopan integraation suhdetta tarkasteltaessa huomattiin identiteettien rakentamisen perustuneen eri historioiden painottamiseen. Sotilaallisen liittoutumisen ja turvallisuuden kysymyksissä tärkeimmäksi nousi eron teko vanhan yhtenäisen Saksan historiaan, kun uuden Saksan ja Euroopan integraation tapauksessa identiteettien rakentaminen nojasi taas entisen Länsi-Saksan historiaan. Hallituksen viesteillä vanhalle yhtenäiselle Saksalle historian kautta ajatellut kansallismieliset Eurooppaa pelottavat identiteetit hylättiin ja entisen Länsi-Saksan eurooppalaiset ja rauhanomaiset identiteetit pyrittiin siirtämään uudelle Saksalle. Samalla tämä tarkoitti pyrkimystä säilyttää entisen Länsi-Saksan identiteetit. Uudelle Saksalle rakennettiin monia erilaisia identiteettejä, joiden yhdistäväksi tekijäksi nousi halu luoda uudelle Saksalle Euroopassa ennen kaikkea luotettavan valtion identiteetti. Tutkielman avulla voidaan tarkastella lähihistoriassa Euroopassa tapahtunutta merkittävää ja nopeaa muutosta, jonka keskiössä on ollut yhdistynyt Saksa. Uuden Saksan itselleen ajattelema rooli Euroopassa heijastui lopulta moniin maanosan kehityskulkuihin. Tutkimus voidaan nähdä ajankohtaisena Euroopassa elettäessä epävarmuuden aikaa niiden ajatusten ja arvojen suhteen, jotka kylmän sodan päättyessä nähtiin tavoiteltaviksi