Yhteistoiminnan rakentuminen pariterapian reflektiivisten prosessien muutoskohdissa

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelimme vuorovaikutustutkimuksen keinoin, miten yhteistoiminta rakentui hetki hetkeltä pariterapian reflektiivisten prosessien muutoskohdissa. Käyttämämme aineisto koostui Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli -tutkimushankkeen yhteydessä kerätyistä videoidusta pariterapiaistunnoista. Kävimme läpi 62 videoitua pariterapiaistuntoa ja valikoimme niistä yhdeksän reflektiivisten prosessien aikaista muutoskohtaa. Muutoskohtina käsittelimme sellaisia reflektiivisen prosessin aikana esiintyneitä vuorovaikutusepisodeja, joihin sisältyi näkyviä vuorovaikutusresponsseja kummaltakin asiakaspariskunnan osapuolelta. Kehitimme monitoimijaisten vuorovaikutusepisodien litterointiin ja analysointiin uuden sovelluksen, jossa huomioidaan vuorovaikutuksen multimodaalisuus. Reflektiivisten prosessien muutoskohtien analyysi jakautui neljään osa-alueeseen. Ensin tarkastelimme muutoskohtien kielellisiä sisältöjä. Toiseksi tutkimme, miten sekventiaalisuus rakentui muutoskohdissa. Kolmanneksi selvitimme, miten osallistujien osallistumisasteet vaihtelivat muutoskohtien aikana. Neljänneksi havainnoimme, miten osallistujat asennoituivat toisiaan ja kerrontaa kohtaan muutoskohtien aikana. Tutkimuksessa havaitsimme, että terapeuttien kielelliseen ilmaisuun reflektiivisten prosessien muutoskohdissa sisältyi paljon subjektiivisia, hypoteettisia ja positiivisia arvioita asiakkaista sekä pohdintaa asiakkaiden voimavaroista. Terapeutit myös kierrättivät puheessaan asiakkaiden käyttämiä ilmauksia. Reflektiivisyys ilmeni muutoskohtien sekventiaalisessa rakenteessa siten, ettei terapeuttien kerrontaan sisältynyt ajallisesti eteneviä ilmauksia, vaan kerronnassa toistettiin jo aiemmin sanottua ja arvioitiin sitä. Tutkimuksen keskeiset löydökset liittyivät muutoskohtien aikana tapahtuneisiin osallistumisasteiden ja asennoitumisten vaihteluihin. Tutkimuksessa havaitsimme, että reflektiivisten prosessien muutoskohdissa asiakkaat eivät ole passiivisia kuuntelijoita, vaan he pyrkivät kohtaamisiin toistensa kanssa ja osoittavat asennoitumistaan kerrontaa kohtaan näkyvillä vuorovaikutusresponsseilla. Terapeuttien ja asiakkaiden osallistumisasteiden ja asennoitumisten muutokset eivät olleet sattumanvaraisia, vaan ne liittyivät johdonmukaisesti puhujanvaihdoskohtiin, kerrontaa arvioiviin kohtiin sekä kerronnallisiin huippukohtiin. Reflektiivisten prosessien aikaisia kerronnallisia huippukohtia sekä asiakkaiden välisiä kohtaamisia voidaan pitää yhteisymmärrystä lisäävinä terapeuttisina muutoskohtina.The aim of our thesis was to examine in detail how collaboration is constructed in events of change in reflective processes in couple therapy. This study applies interaction theories. The material consisted of videotaped couple therapy sessions as a part of the research project, “Relational mind” at the University of Jyväskylä. Nine events of change in reflective processes were analyzed. We qualified a moment as an event of change when both clients expressed visible responses during the interaction episodes. We developed an application of transcribing and analyzing multi-actor interaction so that verbal and other interactional resources could be explored. Our analysis focused on four aspects of reflective processes; verbal content, sequential structure, participation status and stances. The study shows that the therapists’ language contained subjective, hypothetical, and positive evaluation and reasoning about reserves of strength in events of change in the reflective process. Furthermore, therapists reformulated clients’ expressions. Reflections were revealed through sequential conversational structure, where therapists repeated and evaluated what was previously said. The main findings were transitions in participation status and stances. The reflective processes showed that clients not only listen but they seek to meet each other and display their stances toward the telling. Furthermore, transitions in participation status and stances are not coincidental but they are related to changes in who speaks and the climax of the telling. Based on the results, we suggest that the climax of the telling and clients’ encounters during the reflective processes are the moments of change in the therapy process