Liikunta työhyvinvoinnin edistäjänä opettajan työssä

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkitaan opettajien työhyvinvointia ja erityisesti sitä, miten liikunta toimii työhyvinvoinnin edistäjänä opettajan työssä. Koska liikunnalla on aikaisempien tutkimusten valossa osoitettu olevan monia positiivisia merkityksiä työhyvinvoinnille, pyrkii tämä tutkimus tuomaan näitä merkityksiä tarkemmin esille. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa työhyvinvointiin liittyen juuri koulutusalalle. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineiston keruu toteutettiin yksilöhaastattelujen muodossa keväällä 2017 ja tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat liikunnallisesti aktiivisia. Tutkimukseen osallistui viisi opettajaa, joista kolme oli naisia ja kaksi oli miehiä. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla ja sitä ohjasi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina on, että työhyvinvoinnin voimavaratekijöinä opettajat pitävät yleisimmin liikunnan harrastamista, terveellisiä elämäntapoja, perhe-elämää sekä työyhteisön yhteistä tekemistä ja hyvää ilmapiiriä. Työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä eniten nousee esille henkinen kuormitus. Henkinen kuormitus aiheutuu yleisimmin ongelmatilanteista, haastavista vanhemmista sekä haasteista työyhteisössä. Opettajien kokemuksista koskien liikunnan merkitystä työhyvinvoinnille nousee kaikkein vahvimmin esille liikunnan positiiviset vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimus vahvistaa aiempia tutkimustuloksia liikunnan positiivisista merkityksistä työhyvinvoinnille. Liikunnan monien merkitysten vuoksi liikuntaan tulisi panostaa niin yksilökohtaisella tasolla kuin työyhteisöjen tasolla. Huolestuttavaa on, että henkinen kuormitus on todella vahva heikentävä tekijä opettajien työhyvinvointia ajatellen