Museorakennusten konservointiperiaatteiden muuttuminen 1960-luvulta 2010-luvulle - tutkimuskohteena Yli-Lauroselan talomuseo

Opinnäytetyössä tarkastellaan Yli-Lauroselan museorakennusten konservointiperiaatteissa tapahtuneita muutoksia viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, 1960-luvulta 2010-luvulle. Työn tutkimuskohde, Yli-Lauroselan talomuseo, sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoen kunnassa. Työn tausta-aineistoksi on kerätty tietoja rakennuskonservoinnin teoriaa, etiikkaa ja periaatteita käsittelevästä kirjallisuudesta, kansainvälisten järjestöjen julistuksista ja asiakirjoista. Myös konservoinnin historiaan liittyvien instituutioiden ja suomalaisen raken-nuskonservointikoulutuksen periaatteita ja kehitystä on kartoitettu museorakennusten konservoinnin näkökulmasta. Työhön liittyen on tehty kaksi haastattelua, joissa arkkitehtuurin professori Panu Kaila ja rakennuskonservaattori Matti Laine esittävät omia käsityksiään museorakennusten konservointiperiaatteiden muutoksista kyseisenä aikana. Tutkimusaineistona on käytetty Yli-Lauroselan rakennusten historiaa sekä niiden korjaustyötä koskevaa arkistomateriaalia sekä kohteen museoinnin että museona toimimisen ajalta. Tarkastelu on kohdennettu korjausten konservointiperiaatteisiin. Tarkoituksena on ollut selvittää, millä periaatteilla muun muassa konservointiasteen, käytettyjen konservointimenetelmien ja -materiaalien valinta on tehty eri vuosikymmenillä. Toteutettuja korjausratkaisuja on verrattu tällä hetkellä yleisesti vallitseviin konservointiperiaatteisiin ja niiden pohjalta on tehty esitys Yli-Lauroselan talomuseon tämän ajan konservointiperiaatteiksi. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää, onko museorakennusten konservointiperiaatteissa tapahtunut muutoksia 1960- ja 2010-luvun välisenä aikana, havainnollistaa minkälaisia muutokset ovat ja pohtia konservaattorin näkökulmasta, miten vastaava konservointityö tehtäisiin tänä päivänä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että periaatteet ovat muuttuneet, mutta työn peruslähtökohtana oleva teoreettinen ajattelu on säilynyt yllättävän muuttumattomana koko viiden vuosikymmenen ajan. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet konservointimenetelmissä ja -materiaaleissa.The objective of this thesis is to survey changes in the conservation principles of museum buildings that have occurred between the 1960`s to the 2010`s. The case study in this work is The Yli-Laurosela Farmhouse Museum, which is located in the Southern Ostrobothnia, in Ilmajoki commune. Theory, ethics and the principles of the building conservation have been collected from literature and from the charters and documents of international organizations. The histories of institutions concerning conservation and the education in Finnish building conservation, and their principles and development, have been studied from the perspective of conservation of museum buildings. Two interviews have also been conducted in which Architect Mr. Panu Kaila and Building Conservator Mr. Matti Laine present their own views on the development of the principles of conservation of museum buildings during the past decades. The research material about the buildings and the restoration work of The Yli-Laurosela has been gathered from the archive concerning its history and time when the museum was founded and during its operation time. The focus of the study was on the conservation principles used in the restoration work. The purpose was to find out the principles of the selection criteria for the degrees of conservation intervention, used conservation methods and materials. The restoration decisions, which have been carried out in the past, have been compared with current conservation principles and based on them, a proposal for further conservation principles has been made. The aim of this thesis was to determine whether the principles of conservation of museum buildings have been changed from the 1960`s to the 2010`s, identify those changes and consider, how a work like this would be done today. The observation of this study has been done from the conservator-restorers point of view. The conclusion is that there are changes in the principles, but the same basic theories are still valid. Most of the changes have occurred in the practical conservation methods and materials