Johtamisen vaikutus työhyvinvointiin

Kandidaatin työssämme tutkimme johtamisen vaikutusta työhyvinvointiin. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja lähdekirjallisuudeksi valitsimme joukon suomalaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia ja johtamiskirjallisuutta. Johtamisen ja työhyvinvoinnin käsitteet ovat monella tapaa ajankohtaisia, koska väestö ikääntyy ja työuria pyritään jatkuvasti pidentämään. Mielestämme työhyvinvointia tulee tarkastella yksilön näkökulman lisäksi myös johtamisen kautta, sillä esimiehillä on suuri rooli työhyvinvoinnin kehittäjänä, valvojana ja edistäjänä. Tutkimuskysymyksemme on: Miten johtaminen vaikuttaa työhyvinvointiin? Aluksi käsittelemme työhyvinvointia yksilön, työyhteisön, organisaation ja johtamisen näkökulmasta. Työhyvinvoinnin tarkoituksena on kehittää työyhteisöä ja luoda henkilöstölle onnistumisen tunteiden kokemuksia. Käytämme viitekehyksenä Karasekin (1979) työn vaatimukset – työn hallinta -mallia sekä sen laajennettua versiota. Määrittelemme myös työkyvyn käsitteen Kauhasen (2016) nelikerroksisen rakennelman kautta. Tuomme työssämme esille johtamisen ja johtajuuden käsitteiden keskeiset erot sekä yhtäläisyydet. Perehdymme myös transformationaaliseen ja transaktionaaliseen johtamistyyliin ja pohdimme niiden yhteyttä työhyvinvointiin. Tärkein edellytys työhyvinvoinnille on tasapaino työn vaatimuksien ja osaamisen välillä. Työhyvinvoinnin johtaminen on vahvasti nykypäivää, ja se pitää ottaa tietoisesti osaksi organisaation strategiaa ja johtamista. Organisaation näkökulmasta työhyvinvoinnista on tullut ratkaiseva kilpailukykytekijä. Vaikka työhyvinvointiin panostamalla saavutetaankin kilpailuetuja ja kustannussäästöjä, sen edistäminen on kuitenkin paljon enemmän kuin kustannusten vähentämistä ja liikevoiton kasvattamista. Työhyvinvointi tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa yhdistyvät arvostava johtamistyyli, työn mielekkyys sekä työntekijöiden mahdollisuus tuntea itsensä tärkeiksi työyhteisöissä