Kulttuurienvälinen lapsuus:aikuisten ekspatriaattiperheiden lasten kokemuksia paluumuutosta Suomeen

Tämä tutkimus koskee Suomessa asuvia, aikuisia kolmannen kulttuurin lapsia, jotka ovat viettäneet lapsuusvuosia ekspatriaattiperheensä mukana Suomen ulkopuolella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää syitä sille, miksi kulttuurienvälisen lapsuuden parissa kasvaneet aikuiset ovat jääneet Suomeen ja onko heillä halua lähteä ulkomaille uudestaan. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että kolmannen kulttuurin lapset eivät välttämättä halua juurtua yhteen paikkaan ja kaipaavat monikulttuurista elämäntapaa. Tarkoituksena on selvittää paluumuuton kokemuksia ja sopeutumista, sekä niiden vaikutuksia Suomeen jäämiseen tai haluun lähteä. Tutkimusnäkökulma on fenomenologinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty lomakehaastattelulla tutkimushenkilöiltä, jotka on saavutettu sosiaalisen median ryhmien kautta harkinnanvaraisena otantana. Kirjallinen aineisto koostuu vastauksista monivalintakysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin. Aineisto ryhmiteltiin teemoittain ja tulkinnassa käytettiin fenomenologista lähestymistapaa, jonka avulla pyrittiin hahmottamaan tutkimushenkilöiden kokemuksia kokonaisvaltaisesti. Tutkijan oma kolmannen kulttuurin lapsen tausta on huomioitu koko tutkimuksen ajan. Merkittävimpiin tutkimustuloksiin kuuluu tutkimushenkilöiden halu lähteä ulkomaille, mutta myös sopeutumisen ja erilaisuuden kokemukset. Suurin osa tutkimushenkilöistä tunsi olevansa sopeutunut Suomeen sosiokulttuurisella tasolla, mutta he kokivat myös erilaisuutta. Erilaisuuden kokemisen taustalla oli usein kulttuurienvälisen lapsuuden muokkaama maailmankuva, ajattelutavat ja arvot. Valtaosa halusi muuttaa uudestaan ulkomaille ja syyksi mainittiin tyypillisesti monikulttuurinen ja mobiili elämäntyyli sekä sen mahdollistaminen omille lapsille. Tutkimushenkilöiden joukossa on tyypillisiä esimerkkejä kolmannen kulttuurin lapsista jotka ovat malliesimerkkejä globalisoituvan maailman kansalaisesta. Kolmannen kulttuurin lasten monikulttuurisia kokemuksia ei Suomessa vielä arvosteta tarpeeksi, eikä tarpeeksi hyvin tiedosteta heitä voimavarana globalisoituvalle yhteiskunnalle. Piilomaahanmuuttajina he saattavat myös jäädä huomiotta monikulttuurisena vähemmistönä, jolloin paluumuutto voidaan kokea ongelmallisena. Suomalaiset kolmannen kulttuurin lapset sekä heidän paluumuuttonsa tukeminen tarjoaa yhteiskunnallisestikin merkittävän jatkotutkimusaiheen