Experiences of loneliness from childhood to young adulthood:study of the Northern Finland Birth Cohort 1986

Abstract Loneliness is a negative, involuntary, subjective, relational and sociocultural experience. Due to the multidimensional nature of the experience, this topic calls for research that explores loneliness on multiple levels. Drawing from different disciplines of the human sciences and utilizing a mixed methods approach, this study aims at contributing new knowledge of young peoples’ loneliness and exploring its meaning over time. Data for the study was drawn from the population-based Northern Finland Birth Cohort 1986 (NFBC1986) (N = 9,432). In three articles of the four included in this study, logistic regression analysis was used with samples of adolescents (aged 15–16; n = 5,817–7,014) who reported loneliness in the 2001–2002 adolescents’ questionnaire in order to explore what kind of associations loneliness has with different socioemotional, health, wellbeing and contextual factors. Girls reported loneliness more often than boys. Loneliness was associated with several adverse factors among adolescents, including deliberate self-harm, being bullied, dissatisfaction with life and feelings of unhappiness, sadness, and depression. School dislike was associated with loneliness only among girls. The findings from these quantitative articles and earlier loneliness theories informed the semi-structured interview guide utilized in data production for the fourth article. Qualitative data consisted of 35 interviews, conducted in 2013, selected from a sample of the same participants who reported being very lonely in the adolescents’ questionnaire. The study explored in what ways young adults (aged 27–28) described the experience of loneliness, how loneliness felt and what was the meaning of the experience over time. Based on qualitative, theory-guided content analysis, the experience of loneliness was described with five dimensions; Personal, Relational, Physical context, Life event and Sociocultural. The duration and intensity of loneliness fluctuated over the course of life and six loneliness trajectories were constructed from the data. (Hetero)gender(ed) norms and normativity had a central influence on the experience of loneliness. In this synopsis, the different types of findings were compared to explore their convergence or divergence. The findings mainly converged, providing a more comprehensive understanding of loneliness that would have not been possible had only one type of research approach been used.Tiivistelmä Yksinäisyys on negatiivinen, ei-valittu, subjektiivinen, relationaalinen ja sosiokulttuurinen kokemus. Moniulotteista yksinäisyyttä onkin tärkeä tarkastella tieteenalojen rajoja ylittäen ja useita tutkimuksellisia lähestymistapoja yhdistäen. Tässä tutkimuksessa yksinäisyyttä lähestytään erilaisista ihmistieteellisistä lähtökohdista hyödyntämällä monimenetelmällistä lähestymistapaa Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986-aineistoon (N = 9 432) (NFBC1986). Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa nuorten ihmisten yksinäisyydestä ja sen merkityksestä heidän elämässään. Tutkimukseen sisältyvästä neljästä artikkelista kolmessa olivat mukana ne 15–16-vuotiaat nuoret (n = 5 817–7 014), jotka vastasivat yksinäisyyttä mittaavaan kysymykseen nuorten kyselylomakkeessa vuonna 2001–2002. Artikkeleissa tutkittiin yksinäisyyden yhteyttä erilaisiin sosioemotionaalisiin, kontekstuaalisiin sekä terveys- ja hyvinvointimuuttujiin logistisella regressioanalyysillä. Tytöt kokivat yksinäisyyttä poikia useammin. Nuorten yksinäisyys oli yhteydessä useisiin negatiivisiin tekijöihin, kuten onnettomuuden, surun ja masentuneisuuden tunteisiin, kiusatuksi tulemiseen, elämään tyytymättömyyteen, itsensä tahalliseen vahingoittamiseen ja tyttöjen osalta myös koulusta ei-pitämiseen. Neljännen artikkelin aineistontuotannossa käytetty haastattelurunko muodostettiin edellä mainittujen artikkeleiden tulosten ja aiemman teoreettisen ymmärryksen pohjalta. Aineisto koostuu vuonna 2013 tehdyistä teemahaastatteluista, joihin osallistui 35 nuorta aikuista (27–28-vuotiaita), jotka ilmoittivat nuorten kyselylomakkeessa vuonna 2001–2002 olevansa erittäin yksinäisiä. Tässä artikkelissa tarkasteltiin, miten haastateltavat kuvasivat yksinäisyyden kokemustaan, miltä yksinäisyys tuntui ja mikä oli yksinäisyyden merkitys heidän elämänkulussaan. Laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin perusteella nimettiin viisi keskeistä yksinäisyyden ulottuvuutta sekä kuusi yksinäisyyden muotoutumista ja muuttumista kuvaavaa kehityskaarta. (Hetero)sukupuolittuneiden normien ja normatiivisuuden vaikutus oli keskeinen yksinäisyyden kokemisessa. Tässä yhteenveto-osiossa määrällisiä ja laadullisia tuloksia tarkasteltiin rinnakkain ja vertailtiin tulosten yhteneväisyyksiä ja eroja. Tulokset olivat pääosin yhteneväisiä. Monimenetelmällinen tutkimus tuotti monitasoista tietoa nuorten yksinäisyydestä, mitä ei olisi saatu vain yhtä lähestymistapaa hyödyntäen