Työn imua päivittäistavaramyymälässä:voimavarojen ja vaatimusten kartoittaminen työyhteisössä

Monimenetelmällisen poikittaistutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työhyvinvointia suomalaisen päivittäistavarakaupan henkilöstöllä (N=65). Työhyvinvointi määritellään tunneperäisenä työn imun kokemuksena, joka koostuu tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta (Schaufeli, et al., 2002). Teoreettisena viitekehyksenä käytetään muokattua työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (Hakanen & Roodt, 2010) sekä laaja-alaista työhyvinvoinnin mallia (Manka et al., 2012). Tavoitteena oli syventää ymmärrystä henkilöstön työn imun muotoutumisesta ja löytää työn imuun vaikuttavia voimavaroja ja vaatimuksia. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä selvitettiin, kuinka paljon kohdetyöyhteisössä koetaan työn imua. Toisessa ja kolmannessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin mitä työn voimavaroja ja vaatimuksia sekä yksilöllisiä voimavaroja paljon työn imua kokevalla henkilöstöllä on. Tutkimusaineisto kerättiin ensin työn imun arviointimenetelmällä (n=34) ja tämän jälkeen yksilöhaastatteluilla (n=5). Määrällisen aineiston analyysissa tarkasteltiin aineiston keskiarvoja ja litteroidut haastattelut analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että kohdetyöyhteisössä työn imua koettiin keskimäärin muutaman kerran viikossa, mikä on aiempiin tuloksiin verrattuna (Hakanen, 2009) suomalaista keskitasoa enemmän. Lisäksi muokatun työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti tutkimuksessa korkeaa työn imua kokevilla oli taustalla paljon voimavaroja ja he olivat hyvin sitoutuneita työyhteisöön. Sekä työn että yksilön voimavaroilla, mutta myös työn vaatimuksilla on tutkimuksen mukaan merkitystä yksilön työhyvinvoinnille. Johtopäätöksenä ehdotan, että työhyvinvointia tutkittaessa tulisikin aina tarkastella sekä voimavaratekijöitä että vaatimustekijöitä