Kurin diskurssit opettajien koulukurikertomuksissa

Tutkielmassani tutkin koulukurin ilmiötä ja siihen liittyviä diskursseja opettajien kokemusten ja kertomusten pohjalta. Tutkimukseni tavoitteena oli ymmärtää paremmin koulukurin merkitystä suomalaisessa koulujärjestelmässä ja peruskoulun opettajan työssä. Ennen kaikkea halusin ymmärtää, miten koulukuri on ilmiönä muuttunut vuosikymmenten aikana ja minkälaiset diskurssit pohjustavat koulukurin ilmiön rakentumista ja muutosta. Lisäksi halusin ymmärtää, miten diskurssit ohjaavat sitä, miten koulukurista puhutaan. Lähes poikkeuksetta koulukuriin liittyvä tutkimus on viimeisten vuosikymmenten aikana tehty Suomessa työrauhan käsitteellä. 2010-luvun julkisen keskustelun ja asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että koulukuri on noussut uudelleen työrauha käsitteen rinnalle, mutta vaikuttaa siltä, että kurin merkityksen tarkemmalle ja syvällisemmälle avaamiselle on tarvetta. Valitsin tutkimukseni osallistujiksi vähintään 25 vuotta opettajan työtä tehneet yhä vuonna 2016 työelämässä olevat opettajat. Tällöin heidän koulukuriin liittyvät kokemuksensa alkavat heidän omilta kouluajoiltaan jatkuen aina 2010-luvun kouluun. Tutkimusaineisto on kerätty kirjallisina kertomuksina neljältä peruskoulun opettajalta. Tutkimus rakentui fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista, jolloin aineiston analyysin tuloksiksi muodostui kaksi mallia koulukurin ilmiöstä, toinen opettajien omilta kouluajoilta ja toinen 2010-luvun koulusta. Tulokset koulukurin muutoksesta osoittivat, että kurista puhutaan osana laajempia diskursseja, minkä myötä tutkimus syventyi diskurssin tutkimukseksi. Maailmansotien jälkeen rankaisevasta ja ulkoiseen vallankäyttöön perustuvasta kurinpidosta on siirrytty kohti tasa-arvoisempaa, sisäiseen ja omaehtoiseen hallintaan perustuvaa kuria. Nykyinen kurinpito määrittyy tasa-arvon pohjalta kiinnittäen päähuomionsa vallan ja vapauden jakautumiseen opettaja-oppilassuhteessa. Diskurssin muutoksen myötä koulun kurinpitoon syntyi uusia muotoja, jotka on jaoteltu opettajakeskeisiin, yhteisöllisiin ja oppilaskeskeisiin lähestymistapoihin. Opettajien omien kouluaikojen koulukurin malli, joka perustuu opettajan auktoriteettiin, epätasa-arvoiseen opettaja-oppilassuhteeseen, tiukkaan ja rankaisevaan kuriin sekä epäloogiseen kurinpitoon, sisältää lukuisia piirteitä opettajakeskeisestä lähestymistavasta sisältäen kuitenkin myös runsaasti vanhan kurin diskurssin mukaista ulkoista vallankäyttöä. 2010-luvun koulukurin malli, joka perustuu läheiseen ja tasa-arvoiseen opettaja-oppilassuhteeseen, kasvattavaan ja johdonmukaiseen kurinpitoon, keskusteluun, avoimuuteen ja yhteistyöhön sekä turvalliseen ilmapiiriin ja hyvään yhteishenkeen, rakentui yhteisöllisen ja oppilaskeskeisen lähestymistavan pohjalta edustaen hyvin uuden kurin diskurssin ihanteita, vaikka yhteistyön merkitys nousi opettajien kertomuksissa erityisellä tavalla esiin. Koulukurin malleista on nähtävissä myös, miten diskurssi ohjaa ilmiöön liittyviä puhetapoja. Nykyisen diskurssin alaisuudesta tulkittuna entisaikojen koulukurin malli määrittyi ongelmakohtien kautta. 2010-luvun koulukuri puolestaan määrittyi mahdollisuuksien kautta vallalla olevan diskurssin ihannekuvaksi. Lopulta koulukurin määrittelyyn avautui uudenlaisia näkökulmia sen osoittautuessa hyvin moniulotteiseksi ilmiöksi