Lapsen ja hänen läheisensä yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelun sijaishuollossa – sosiaalityöntekijä perus- ja ihmisoikeuksia tulkitsemassa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmia rajoitettaessa lapsen ja hänen läheisensä yhteydenpitoa lastensuojelun sijaishuollossa. Perus - ja ihmis-oikeuksista tarkastelun kohteena on asianosaisen oikeusturva, joka määritellään tutkielmassa oikeudeksi tulla kuulluksi sekä oikeudeksi saada perusteltu päätös. Tutkimuskysymyksiksi on asetettu seuraavat: 1) Millaisia päätöksentekovelvollisuuteen liittyviä ongelmia on esiintynyt ja mitä näiden ongelmien taustalla voisi olla? 2) Miten asianosaisen oikeus tulla kuulluksi on toteutunut? 3) Miten asianosaisen oikeus saada perusteltu päätös on toteutunut? 4) Miten lapsen edun tulkinta ja lapsioikeudellisten periaatteiden punninta on ilmennyt päätöksissä? sekä 5) Miten yhteydenpito-oikeus ja yhteydenpidon rajoittaminen hahmotetaan osana lapsioikeudellisia periaatteita ja oikeusjärjestystämme perus- ja ihmisoikeuksineen ja laintasoisine säännöksineen? Tutkielman lähtee rajoituspäätöksiä tekevän sosiaalityöntekijän näkökulmasta ja hänen toimintansa arvioinnista. Lastensuojelun taustaperiaatteet, toimintakäytännöt ja lastensuojeluprosessi tuodaan esiin osaksi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen arviointia. Tutkimusaineisto koostuu säädösteksteistä, lakien esitöistä, oikeuskirjallisuudesta, sosiaalityön kirjallisuudesta sekä oikeuskäytännöstä. Tärkeän tutkimusaineiston muodostaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta saatu empiirinen tutkimusaineisto – 15 yhteydenpidon rajoittamispäätöstä. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja lain soveltamiskäytäntöön keskittyvä empiirisen aineiston tarkastelun kautta. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että päätöksentekovelvollisuuden tunnistamisessa on ollut ja on edelleen vaikeuksia ja nämä vaikeudet voivat liittyä osin lastensuojelun käytäntöihin, osin sosiaalityöntekijöiden juridisen osaamisen tasoon. Asianosaisen kuuleminen on toteutunut melko hyvin, paitsi lasten osalta. Erityisesti lasten mielipiteen selvittäminen toteutuu huonosti - vain 27 %:n osalta. Lastensuojelun sosiaalityön lapsikeskeisyydestä huolimatta lapsen osallisuusoikeus toteutuu edelleen huonosti. Päätösten perustelemisessa on myös monenlaisia puutteita. Oikeudellisten perustelujen valinnassa on vaikeuksia, tosiasiaperustelujen esittäminen on toisaalta niukkaa, toisaalta jäsentymätöntä. Oikeudellinen päättely ei rakennu päättelyketjuiksi. Lapsen edun tulkinta ja lapsioikeudellisten periaatteiden punninta jää puuttumaan. Lapsioikeuden ja lastensuojelun sosiaalityön välinen vuoropuhelu olisi tärkeää samoin kuin oikeudellisen osaamisen lisäämien lastensuojelussa, sillä parhaiten perus- ja ihmisoikeudet turvataan laadukkaalla lastensuojelun sijaishuollon päätöksenteolla