Muistisairaan muistelun tukeminen – elämäni muistelukirjan avulla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä tehostettuun palveluasumisyksikköön kirja, jonka avulla muistisairaat voivat muistella elettyä elämäänsä. Tavoitteeni oli tutkia asukkaiden, omaisten ja hoitajien kokemuksia sekä heidän mielipiteitään kirjan hyödyistä. Selvitin myös, kuinka hyvin tekemäni kirja tukee muistelua muistisairaan kanssa. Opinnäytetyöni tuo esiin myös tietoa ja ideoita siihen, miten elämäntarinatietoja voidaan hyödyntää hoitotyössä sekä antaa hoitokodin työntekijöille keinoja, kuinka he voivat muuttaa tai kehittää muistelutyötään. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, ja aineistonkeruumenetelmänä on käytetty fokusryhmähaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin tutkimukseen osallistuvien omaisia sekä palveluasumisyksikön työntekijöitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että ikääntyneet kokevat muistelun mielekkääksi, vaikka joukossa olisi myös ikäviä asioita. Vanhojen ja henkilökohtaisten asioiden muistelun koettiin tuovan esille merkityksellisiä hetkiä elämässä. Kirjaa pidettiin hyvänä työvälineenä muistelussa. Elämäntarinoiden tuntemisen koettiin helpottavan hoitajaa luomaan hoitosuhdetta muistisairaaseen asukkaaseen. Kirja herätti myös pohtimaan oman läheisen elämää ja sen tärkeyttä.The purpose of this study was to create a reminiscence book for the unit of enhanced service housing to help demented persons to recall their life stories. My objective was to examine the experiences and opinions of relatives and nurses about the benefits of the reminiscence book. Furthermore, I examined how well the reminiscence book supports recollection with the demented person. This thesis brings out information and ideas of how life stories can be of use in care work. It also provides tools for the nurses in care homes to change or improve their reminiscing work. This study was made by using a qualitative research method and the data was collected by using focus group interview. The interviewees were the relatives of the demented persons and the employees of the service housing unit. The method used was data-oriented content analysis. The results indicated that recollection of past memories was meaningful for the demented persons, even though memories may have included unpleasant ones, too. The recollection of old and personal memories seemed to bring out meaningful moments of life to the person. The memory book was seen as a good tool in reminiscing work. Being familiar with the patients´ life stories also seemed to help nurses to create a nurse-patient relationship. The book made me think of my own relatives´ lives and importance, too