Naisten tekemä parisuhdeväkivalta

Poliisi (AMK) -opinnäytetyö käsittelee naista parisuhdeväkivallan tekijänä. Tavoitteena on selvittää, löytyykö naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta tyypillisiä piirteitä. Työssä pohditaan, miten poliisin tulisi toimia parisuhdeväkivaltatehtävillä ja miten parisuhdeväkivaltaa käyttäneet naiset tulisi kohdata, jotta väkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä. Käytännön tavoitteena on edistää naisten tekemän parisuhdeväkivallan tunnistamista ja lisätä poliisin varmuutta toimia oikein kyseisillä tehtävillä. Tutkimus pohjautuu Espoon pääpoliisiaseman alueella vuosina 2014–2015 hälytystehtävinä ilmi tulleisiin rikostapauksiin, joissa nainen käyttänyt muuta kuin lievää väkivaltaa puolisoaan kohtaan. Laadullisella sisällönanalyysilla 22 rikostapauksen materiaali saatiin määrällisesti analysoitavaan muotoon. Kvantifioiva kvalitatiivinen analyysi paljastaa, että tyypillisin muuhun kuin lievään pahoinpitelyyn puolisoaan kohtaan syyllistynyt nainen on aineiston perusteella humalassa oleva 36-vuotias avovaimo, jolla ei ole juurikaan rikoshistoriaa. Poliisin tietoon tullut parisuhdeväkivalta on tyypillisimmin tehty lyöden (32 %) tai teräaseella (55 %) ja se tapahtuu pariskunnan yhteisessä kodissa (82 %) ilta- tai yöaikaan (82 %). Puolisoiden kertomukset ovat usein ristiriidassa, ja tapahtunutta joko suurennellaan alkupuhutuksessa tai vähätellään kuulusteluissa. Aineiston tapauksissa useimmat naiset kertoivat esitutkinnassa puolustaneensa itseään ja yleensä miehet olivat haluttomia selvittämään asiaa. Miehistä 90 % ei vaatinut rangaistusta puolisolleen ja ne 10 %, jotka vaativat, erosivat kumppanistaan rikosprosessin aikana. Parisuhdeväkivalta on suurimmilta osin piilorikollisuutta ja miesten ilmoitusalttius on vielä selvästi alhaisempi kuin naisten. Poliisin tulee aktiivisesti selvittää molempien osapuolten osallisuus väkivallassa ja ottaa naisten väkivaltakäyttäytyminen tosissaan. Asenteiden ja toimenpiteiden tulisi olla yhtä tiukat naisten kuin miestenkin tekemän parisuhdeväkivallan suhteen