Osittain selkäydinvammautuneen henkilön kävelymattoharjoittelu yhdistettynä visuaaliseen palautteeseen : Tapaustutkimus

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää miten 7 viikon kävelymattoharjoittelu, yhdistettynä visuaaliseen palautteeseen, vaikuttaa osittain selkäydinvammautuneen kävely-vauhtiin. Työ on rajattu selkeästi käsittämään kävelymattoharjoittelua osittain selkäydinvammautuneilla, ja mitattavaksi muuttujaksi on valittu kävelyvauhti, ja siihen liittyen askel-pituus. Opinnäytetyön idea ja kysymyksenasettelu on syntynyt työn tilaajan, Validia Kuntoutuksen tarpeista selvittää uudehkon kävelymatto-järjestelmän käyttömahdollisuuksia. Opinnäytetyön menetelmänä on tapaustutkimus eli työssä tarkastellaan yhtä tapausta – tutkimushenkilöä jolla on osittainen selkäydinvamma. Mittausmenetelminä on käytetty 10 metrin kävelytestiä sekä GaitRite-kävelyanalyysijärjestelmää, sekä lisäksi kvalitatiivisena menetelmänä mukaan on otettu avoin havainnointi. Työhön on sisältynyt 7 viikon kävelymattoharjoittelu-interventio. Teoreettisen taustan kokoamiseen on käytetty erilaisia alan tietokantoja, joista on poimittu tietoa aiemmista kävelymattotutkimuksista, ja lisäksi teoreettiseen taustaan on koottu selvitys osittaisesta selkäydinvammasta, spastisuudesta, kävelyn syklistä, kävelyvauhdista, ICF toimintakyvyn luokitusjärjestelmästä, sekä interventiossa käytetystä H/P Cosmos- kävelymatosta ja siihen liittyvästä Zebris Rehawalk -käyttösovelluksesta. Työn tulosten valossa 7 viikon kävelymattoharjoittelulla yhdistettynä visuaaliseen palautteeseen ei pystytty vaikuttamaan tutkimushenkilön kävelyvauhtiin normaalilla alustalla, vaikka itse kävelymatolla harjoittelussa saavutettiinkin huomattavia parannuksia askel-pituudessa ja myös pieniä parannuksia kävelyvauhdissa. Toisaalta havaintojen sekä tutkimushenkilön oman palautteen perusteella, kävelymatto-harjoittelu oli tutkimushenkilölle miellyttävää sekä antoi mahdollisuuden kuntoiluun. Tulevaisuudessa kävelymattoharjoitteluun tulisi yhdistää myös normaalilla alustalla kävelyn harjoittelua, jotta kävelymatolla saavutetut parannukset siirtyisivät myös normaaliin kävelyyn. Lisäksi kävelymattoharjoittelussa tulisi ottaa huomioon spastisuus kävely-harjoittelua rajoittavan tekijänä, sekä harjoitteluun käytettävissä olevat resurssit.Det här examensarbete tar reda på hur en 7 veckors träning på en gångmatta, kombinerat med visuell feedback, påverkar på gånghastigheten hos en inkomplett ryggmärgskadad individ. Arbetets synvinkel är begränsad tydligt kring begreppena gångträning och inkomplett ryggmärgskada, och de mätbara faktorerna har varit gånghastigheten och steg längden. Som bakgrund för idèen och forskningsfrågan för hela arbetet har fungerat behovet av beställaren, Validia Kuntoutus. Deras önskemål har varit att ta reda på möjligheter av den nya löpmatta-apparaten. Som metod vid det här arbete är fallstudie, och som mätningsmetoder har det använts 10 meters gångtest och GaitRite-gånganalysmattan, samt som kvalitativ mätningsmetod har det använts en öppen observation. Vid arbetet har ingått också en 7 veckors praktisk intervention i form av löpmattaträning. Den teoretiska referensramen består av tidigare forskningar om löpmattaträning som har sökts från olika databaser, samt ingår det tydliga utredningar av följande begrepp inom den teoretiska referensramen: inkomplett ryggmärgskada, spasticitet, gångcykeln, gånghastigheten, ICF klassificeringssystem av funktionsförmågan, samt apparaterna som har använts vid interventionen - H/P Cosmos löpmattan och Zebris Rehawalk programmet. Som resultat av den här fallstudie kan man konstatera att man inte kunde påverka på gånghastigheten hos den här enskilda undersökningsperson på ett normalt underlag, även om på den själva löpmattan kunde man uppnå tydliga förbättringar vid steg längden, samt små förbättringar vid gånghastigheten. Trots det, på grund av observation samt på grund av undersökningspersonens egen feedback, var löpmattaträningen för undersökningspersonen behagligt, samt fick undersökningspersonen möjligheten att motionera. På framtiden borde man kombinera gångträning på ett normalt underlag med löpmattaträning, för att träningseffekten skulle överföras till den normala gången. Samt borde man ta i beaktande hur spasticiteten påverkar på löpmattaträning, och hur stora resurser har man för löpmattaträning.This thesis aims to find out if a 7 week treadmill training trial, combined with visual cueing, affects the gait speed of an individual with an incomplete spinal cord injury. The main themes of this thesis are clearly defined as treadmill training and incomplete spinal cord injury, and the main outcomes are gait speed and hence step length. The idea and the research questions for this thesis came out from the commissioner of this thesis, Validia Kuntoutus. They wanted to find out the possibilities of their newest treadmill device, in rehabilitation purpouse. The method of this thesis is a case study, which means there is one case in focus - an individual with an incomplete spinal cord injury. The main methods for the data collection are the 10m walk test and the GaitRite gait analysis, as well as open observation as a qualitative method. Also a 7 week treadmill training trial has been included in this thesis. The theoretical framework consists of previous research about treadmill training, which has been put together using different databases. In addition, the theoretical framework also includes comprehensive background information about an incomplete spinal cord injury, spasticity, gait cycle, gait speed, the ICF classification system, as well as the H/P Cosmos treadmill and the Zebris Rehwalk –program, both of which have been used in the practical trial of this thesis. In the light of the results, the 7 week treadmill trial did not have an impact to the over-ground gait speed of an individual with an incomplete spinal cord injury. However, fairly notable improvements were accomplished in the treadmill, especially in the step length. Eventhough no improvements were transferred in to the overground gait, based on the observations the research subject found the treadmill training pleasant, and the intervention gave the research subject a possibility for physical exercise. In the future, some overground gait training should be combined with the treadmill training, so that the gains accomplished in the treadmill would transfer into the overground gait. Besides that, things that should be considered are the possible spasticity as a restrictive factor, and the resources that are available for the treadmill training