Vuokratyöntekijä – kahden isännän renki

Vuokratyöntekijöitä tarvitaan lähes jokaisella alalla ja varsinkin pääkaupunkiseudulla vuokratyöntekijöiden määrä on suuri. Lähes jokainen tietää vähintään yhden henkilön, joka on tehnyt tai tekee vuokratyötä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on luoda katsaus vuokratyön sääntelyyn ja vuokratyöntekijöiden asemaan Suomessa. Opinnäytetyön teoriaosassa perehdytään vuokratyöhön käsitteenä ja avataan vuokratyösuhteen osapuolia. Vuokratyösuhteessa on kolme osapuolta, jotka ovat vuokrausyritys työnantajana, vuokratyöntekijä työntekijänä ja käyttäjäyritys työntekopaikkana. Tämän jälkeen työssä käsitellään vuokratyötä koskevaa lainsäädäntöä ja sitä, miten vuokrausyrityksen, käyttäjäyrityksen ja työntekijän velvoitteet jakautuvat vuokratyösuhteessa. Tämän jälkeen luodaan katsaus vuokratyön tekemisen yleisyyteen. Vuokratyö on yleisintä nuorten keskuudessa ja suuri osa vuokratyöntekijöistä asuu pääkaupunkiseudulla. Suurimmat alat, joissa vuokratyötä käytetään ovat kaupan ala sekä hotelli- ja ravintola-ala. Monet vuokratyöntekijöistä tekevät vuokratyötä, koska muuta työtä ei ole löytynyt tai he uskovat muuten jäävänsä työttömiksi. Käyttäjäyritykset taas käyttävät vuokratyöntekijöitä mm. ruuhkahuippujen sekä henkilöstövajeen tasaamiseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistotriangulaatiota, joka mahdollistaa usean eri aineiston käyttämisen tutkimuksessa. Tutkimuksessa on hyödynnetty useita eri aineistoja ja vertailtu näitä keskenään. Tutkimuksesta kävi ilmi, että vuokratyöntekijöitä ei aina kohdella samoin, kuin käyttäjäyrityksen omaa henkilöstöä. Usein vuokratyöntekijät tekevät samoja töitä kuin käyttäjäyrityksen työntekijät, mutta alemmalla palkalla. Lisäksi vuokratyöntekijät kokevat olevansa alempiarvoisia työntekijöitä kuin käyttäjäyrityksen omat työntekijät. Vuokrausyritykset eivät myöskään kohtele työntekijöitään parhaalla mahdollisella tavalla. Palkkoja maksetaan väärin eikä lomaa aina saa. Tutkimuksen perusteella ura vuokratyöntekijänä ei vaikuta erityisen houkuttelevalta