Varusmiesjohtajan päätöksenteko simuloidussa taistelutilanteessa

Puolustusvoimat siirtyi uudistettuun taistelutapaan vuonna 2015. Taistelutapa vaatii sodanajanjoukkojen johtajilta entistä enemmän kykyä toteuttaa tehtävät itsenäisesti. Johtajien on kyettävä yhä vaa-tivampaan päätöksentekoon dynaamisessa tilanteessa. Päätöksentekoa leimaa ajanpuute sekä epävarmuus. Johtajan päätöksenteon itsenäisyys ja haastavuus korostuvat taistelutilanteessa, jossa seuraukset sekä päätöksentekoa uhkaavat olosuhteet voivat olla äärimmäisiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten varusmiesjohtajat suoriutuvat päätöksenteossa simuloidussa taistelu-tilanteessa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin määrällisessä muodossa kysymyslomakkeella, arviointilomakkeella sekä haastattelemalla koehenkilöitä. Tutkimukseen osallistui 21 varusmiesjohtajaa Porin prikaatista, joista kahden tulokset jouduttiin hylkäämään. Varusmiesjohtajien psyykkisten valmiuksien selvittämiseen käytettiin Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen Toimintakykyosaston kokoamaa kysymyspatteristoa soveltuvin osin. Päätöksenteon tarkastelemista varten järjestettiin simuloitu taistelutilanne, jossa havainnoitiin yllättävän taistelukosketuksen aiheuttamaa viivettä toiminnan käynnistämiselle, varusmiesjohtajien kykyä havainnoida vihollista ja ympäristöä, sekä tehdä päätös simuloidussa taistelutilanteessa. Päätöksenteon kuormittavuutta selvitettiin varusmiesten kokeman subjektiivisen rasituksen avulla. Varusmiesjohtajista neljä onnistui kaikissa päätöksenteon osa-alueissa. Viisi onnistui osassa mitatuista osa-alueista, ja kymmenen epäonnistui kaikissa. Päätöksenteossa suoriutumisen perusteella varusmiesjohtajat jaettiin neljään eri tavalla suoriutuneeseen ryhmään. Päätöksenteossa parhaiten menestyvät osoittivat tasaisen vahvoja tuloksia mitatuissa valmiuksissa. Epäonnistuneilla tulokset olivat tasaisen heikkoja. Tutkimuksen tulosten perusteella matala neuroottisuus, avoimuus, tunnollisuus, koherenssintunne sekä positiivinen minäkuva tukevat päätöksentekoa. Tulosten mukaan päätöksentekoon olivat negatiivisesti yhteydessä korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus. Hyvä fyysinen kunto vaikutti tulosten mukaan edesauttavan päätöksenteossa menestymistä. Mitatun rasittumisen perusteella tutkimus onnistui tuottamaan fyysistä (Z = -3,740, p = .001) ja psyykkistä (Z = -3,839, p < .001) kuormitusta varusmiesjohtajille. Tulosten mukaan psyykkinen kuormitus oli negatiivisesti yhteydessä päätöksenteon mitattuihin osa-alueisiin. Tutkimus onnistui kuvailemaan varusmiesjohtajien päätöksentekoa simuloidussa taistelutilanteessa hyvin. Johtopäätöksenä voidaan tulosten perusteella todeta, että merkittävin erottava tekijä päätöksenteossa menestymisessä oli psyykkisen kuormituksen sietokyky. Menestyneet varusmiesjohtajat kykenivät havainnoimaan jatkuvasti ympäristöään sekä tarvittaessa muuttamaan toimintaansa. Valmistautumisella kyetään tukemaan päätöksentekoa yllättävässä tilanteessa. Koulutuksella voidaan parantaa varusmiesjohtajien taistelunaikaista päätöksentekoa. Koulutuksen tulee perustua empiiriseen oppimiseen ja se on järjestettävä mahdollisimman autenttisissa ja riittävää vaihtelua tuottavissa haastavissa tilanteissa