Teoriassa hyvä, käytännössä vaikea : tehtäväkierto osana osaamisen johtamisen prosessia

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voiko tehtäväkierto osana osaamisen johtamisen prosessia edistää hiljaisen tiedon siirtymistä ja henkilöstön oppimista. Tutkimus toteutettiin Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä, joka on Panssariprikaatin joukkoyksikkö. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin päätehtävä on pääkaupunkiseudun ilmapuolustus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui strategisen henkilöstöjohtamisen ja siitä rajattujen alakäsitteiden muodostamaan kokonaisuuteen. Henkilöstöjohtamisen teemoista tutkimus rajattiin osaamisen johtamiseen, josta tarkasteltiin yksikön ja organisaation oppimista käsittelevää tieteellistä keskustelua. Osaamisen johtamisen keinoista tutkimuksen kohteena oli tehtäväkierto. Sitä tarkasteltiin hiljaisen tiedon luomisen ja jakamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin suorittamalla fokusryhmähaastattelu Helsingin Ilmatorjuntarykmentin henkilöstölle. Haastateltavia ryhmiä oli neljä. Upseerit (sotatieteiden maisterit ja upseerin tutkinnon suorittaneet), nuoremmat upseerit (sotatieteiden kandidaatit), opistoupseerit ja aliupseerit haastateltiin omina ryhminään. Haastatteluihin osallistui kaksikymmentä henkilöä. Saatu aineisto litteroitiin sanatarkasti. Muodostuneesta aineistosta tehtiin laadullinen sisällönanalyysi teoriasidonnaisella menetelmällä. Tutkimustulokset osoittavat, että tehtäväkiertoa voidaan pitää yhtenä tehokkaana osaamisen johtamisen menetelmänä, koska se saa aikaan yksilöiden välistä vuorovaikutusta. Se mahdollistaa hiljaisen tiedon virtaamisen yksilöiden välillä sekä tietojen ja taitojen jakautumisen eri ihmisille tukien siten yksilöiden ja organisaation oppimista. Tutkimuksen empiirinen osuus tukee osittain tutkimuskirjallisuudesta tehtäviä johtopäätöksiä. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ammattisotilaiden mielestä sotilaiden tehtäväkierto pitää ymmärtää enemmän nousujohtoisena uralla etenemisenä kuin osaamisen kehittämisen menetelmänä. Tehtäväkiertoa pidetään tavoiteltavana asiana, mutta riittämättömät henkilöstöresurssit eivät mahdollista sen toteuttamista. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkimuksen avulla löytää parhaat käytännöt siihen, miten ihmisiin varastoitunutta hiljaista tietoa voidaan käyttää nykyistä paremmin uuden ja tärkeän tiedon tuottamisessa. Myös henkilöstöjohtamisen alan parhaiden käytänteiden jatkuva kehittäminen tutkimuksen avulla on tärkeää, koska työelämän rakenteet ja työn tekemisen tavat ovat jatkuvassa murroksessa. Ammattisotilaiden tehtäväkierron sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia pitäisi tutkia nykyistä enemmän. Puolustusvoimien on syytä tutkia ja kehittää entisestään henkilöstön rekrytointia ja sitouttamiskeinoja, koska kilpailu osaavasta henkilöstöstä kiristyy koko ajan