Rauha ja julkinen muistaminen : Tunnustuskamppailun rooli

Tutkielmassa tutkitaan julkisen muistamisen vaikutusta konfliktin kokeneisiin yhteisöihin. Tutkielman lähtökohta on, että julkisen muistamisen tutkimus keskittyy tyypillisesti julkisen muistamisen yhteisöä vahingoittavan vaikutuksen tutkimiseen selittämättä, mistä vahingoittavuus johtuu. Tutkielman tavoitteena on siten selittää, miksi julkinen muistaminen vaikuttaa yhteisöön usein vahingoittavasti, mutta voi vaikuttaa myös parantavasti. Tutkielman argumentti on, että julkinen muistaminen heijastelee yhteisön tunnustuskamppailun tai tunnustuksen tilaa ja tämän vuoksi julkinen muistaminen voi joko vahingoittaa tai parantaa. Tutkielma väittää, että julkisen muistamisen ei ole pakko vahingoittaa yhteisöä vaan sen vaikutus voi olla myös yhteisöä parantava. Argumentti jakautuu kahteen väitteeseen. Ensimmäinen väite on, että julkinen muistaminen vahingoittaa yhteisöä, jossa ei vallitse toisen tunnustamista tai tunnustuskamppailu on kesken. Toinen väite on, että julkinen muistaminen näyttäytyy parantavana yhteisössä, jossa vallitsee toisen tunnustaminen. Tutkielmassa julkisen muistamisen vahingoittavuutta ja parantavuutta selitetään tulkinnoilla Hegelin tunnustuskamppailusta sekä herran ja rengin dialektiikasta. Herran ja rengin dialektiikan tulkinnoista erotetaan ehtoja, jotka muodostavat teoreettisen mahdollisuuden sille, että tunnustuskamppailu voi purkautua. Keskeinen ehto on ihmisarvon intersubjektiisuuden ymmärtäminen, mikä pitää sisällään yhteisöllisen kunnioituksen ja arvostuksen kehittymisen. Tutkielmassa osoitetaan, että julkisen muistamisen vahingoittavina pidetyt piirteet, kuten ryhmän omien subjektiivisten narratiivien korostaminen ja vallan legitimoiminen ovat selitettävissä tunnustuskamppailun avulla. Havainnollistaminen tapahtuu käyttämällä Bosnian ja Hertsegovinan Prijedor-nimisen kunnan julkista muistamista osoittamaan, että julkinen muistaminen vahingoittaa tunnustuksen puuttuessa yhteisöstä. Tutkielmassa argumentoidaan myös, että yhteisöllisen arvostuksen ja kunnioituksen puutteen lisäksi kollektiivisen identiteetin puute mahdollistaa yhteisöä satuttavan julkisen muistamisen ja estää tunnustussuhteen muodostumisen. Tutkielmassa argumentoidaan, että julkinen muistaminen voi olla parantavaa, jos se edesauttaa menneisyydestä oppimista, synnyttää keskustelua ja kasvattaa empatiaa. Julkisen muistaminen parantava vaikutus yhteisöön osoitetaan käyttämällä esimerkkinä toisen maailmansodan jälkeisen Saksan tapaa muistaa julkisesti kansallissosialistisen Saksan rikoksia. Saksan julkinen muistaminen toteuttaa tunnustuksen muodostumisen ehtoja, minkä lisäksi Saksaan on muodostunut menneisyyden käsittelyn kautta kollektiivinen identiteetti. Tutkielmassa ehdotetaankin, että julkinen muistaminen voi olla yhteisöä parantavaa myös, kun se käsittelee julkisesta muistamisesta vastaavien yhteisöjen menneisyyttä keskittyen heidän rooliinsa historian kulussa. Tutkielman keskeinen saavutus on osoittaa, että julkisen muistamisen ei ole pakko vaikuttaa yhteisöön vahingoittavasti. Työ osoittaa, että julkisella muistamisella ei ole vahingoittavaa luonnetta vaan vahingoittavuus johtuu tunnustuksen puutteesta yhteisössä