Kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi hankitun tiedustelutiedon hyödyntäminen rikostorjunnassa ja rikosprosessissa

Tiedustelulakihankkeen siviili-ja sotilastiedustelutyöryhmien mietinnöt julkaistiin huhtikuussa 2017. Hankkeen tarkoituksena on luoda säädöspohja uusille tiedustelutoimivaltuuksille. Mietinnöissä ehdotetaan säädettäväksi viranomaisille uudenlaisia tiedustelutoimivaltuuksia eli ulkomaan henkilötiedustelua, tietoliikennetiedustelua ja tietojärjestelmätiedustelua. Ehdotetut tiedustelutoimivaltuudet poikkeaisivat nykyisistä tiedonhankintakeinoista siten, että tiedustelutoimenpiteeltä ei enää vaadittaisi henkilö- tai rikossidonnaisuutta. Siviilitiedustelutyöryhmä on laatinut ehdotuksensa poliisilain uudeksi 5a luvuksi ja uudeksi laiksi tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa. Siviilitiedustelu määriteltäisiin ehdotuksen mukaan suojelupoliisin suorittamaksi tiedonhankinnaksi kansallisen turvalisuuden suojaamiseksi ja ylimmän valtionjohdon päätöksenteon tueksi. Tiedustelumenetelmien yleisenä edellytyksenä olisi, että niillä voidaan olettaa saatavan tietoja kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Siviilitiedusteluviranomaisena tulisi toimimaan suojelupoliisi, jonka valta tulee uusien tiedustelutoimivaltuuksien myötä kasvamaan. Suojelupoliisi ei enää toimisi esitutkintaviranomaisena. Uusien tiedustelumenetelmien käytön yhteydessä ilmenee väistämättä sellaista tietoa, joka liittyy muihin rikoksiin, kuin sellaisiin, jotka uhkaavat kansallista turvallisuutta. Ongelmat ovat osittain vastaavia kuin poliisilain ja pakkokeinolain ylimääräistä tietoa koskevassa problematiikassa. Luonnollisesti lainvalmistelussa joudutaan myös pohtimaan kansallista turvallisuutta uhkaavia rikoksia koskevan tiedustelutiedon käytön järjestämistä. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on se, miten uusiin toimivaltuuksin perustuvilla tiedustelutoimenpiteillä kertyvää tietoa on oikeusjärjestelmässämme sallittua käyttää rikosprosessissa. Toisena tutkimuskysymyksenä on se, että jos tiedustelutiedon käyttö rikosprosessissa on sallittua, niin millä edellytyksillä tiedon käyttö sitten olisi mahdollista. Tutkielman tarkoituksena on siis selvittää, milloin uusiin toimivaltuuksiin perustuvilla tiedustelutoimenpiteillä kertyvää tietoa on oikeusjärjestelmässämme sallittua käyttää ensinnäkin rikoksen estämisessä ja selvittämisessä sekä toisaalta varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Rajoituksia tiedustelutiedon käytölle asettavat luottamuksellisen viestin suoja ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asettamat vaatimukset. Asianosaisen tiedonsaantioikeudet ja tiedustelutiedon salassapitointressit ovat osittain vastakkaisia