Työsuhteen päättämiskynnyksen ylittyminen kilpailevan toiminnan perusteella

Pro gradu -tutkielman aihe on työsuhteen päättämiskynnyksen ylittyminen kilpailevan toiminnan perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan työsopimuslain 3 luvun 3 § mukaista työntekijän kilpailevan toiminnan kieltoa, jonka rikkominen voi vakavimmillaan johtaa työsuhteen päättämiseen. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: milloin irtisanomis- ja purkukynnys ylittyy kilpailevan toiminnan perusteella? Tutkimuskysymykseen vastattaessa tarkastellaan kilpailevan toiminnan kiellon kriteerien sisältöä, sekä pyritään määrittelemään mikä on säännöksen perusteella työntekijän kiellettyä kilpailevaa toimintaa ja mikä sallittua toimintaa. Tutkielmassa arvioidaan myös kilpailevan toiminnan kielletyn valmistelun ja sallitun suunnittelun välistä rajanvetoa. Lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota taustalla vaikuttavaan työsopimuslain 3 luvun 1 § mukaiseen työntekijän yleiseen lojaliteettivelvollisuuteen. Se vaikuttaa kilpailevan toiminnan päättämiskynnyksen arviointitilanteissa erityisesti toiminnan kokonaisarvioinnissa. Irtisanomis- ja purkukynnyksen ylittymisen yleisiä edellytyksiä ja muita päättämisessä arvioitavia tekijöitä tarkastellaan myös tutkimuskysymykseen vastattaessa. Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina oikeusdogmaatista eli lainopillista menetelmää. Menetelmän avulla on tarkoitus selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä erilaisia oikeuslähteitä systematisoimalla ja tulkitsemalla. Työsopimuslain ja muiden relevanttien säännösten lisäksi tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan tutkimuskysymystä lain esitöiden ja oikeuskäytännön valossa. Oikeuskäytännöllä on erityinen merkitys päättämiskynnyksen hahmottamisessa, ja tutkielmaan on kerätty asiaa koskien korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen ratkaisuja mahdollisimman kattavasti. Hovioikeuskäytännöllä on tutkielmassa lähinnä esimerkkejä ja erilaisia näkökulmia tarjoava tehtävä. Kilpailevan toiminnan kieltosäännös edellyttää tiettyjen kriteereiden täyttyvän, jotta kyseessä olisi kielletty kilpaileva toiminta. Näitä kriteereitä ovat: työntekijän työ tai toiminta joka on kilpailuteko, toiminnan ilmeinen vahingoittavuus ja hyvän tavan vastaisuus. Lisäksi työntekijän toimintaa arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän asema ja työn luonne. Päättämisperusteena arvioitava kilpailevan toiminnan kieltosäännös on siis hyvin monitasoinen, mikä tuo haasteita arvioinnille. Erityisen merkitykselliseksi päättämiskynnyksen ylittymistä arvioitaessa osoittautuivat työntekijän asema ja ilmeinen vahingoittavuus –kriteerit. Työntekijän johtava tai itsenäinen asema vaikuttaa korostuneen lojaliteettivelvollisuuden pohjalta päättämiskynnystä madaltavana tekijänä. Kilpailevan toiminnan arviointitilanteissa aseman merkitys korostuu, sillä työnantajayrityksen toiminta-edellytykset saattavat vakavasti vaarantua korkeassa asemassa olevan työntekijän kilpailevan toiminnan tai sen valmistelun vuoksi. Irtisanomis- ja purkukynnys jää usein kilpailevan toiminnan vähäisen vahingoittavuuden vuoksi ylittymättä. Vahingoittavuuden arviointiin liittyy myös vahvasti kilpailuteon –kriteerin arviointi. Jos esimerkiksi työntekijän toiminnassa ei ole tosiasiallisesti kyse työnantajan kanssa samasta toimialasta, toiminta-alueesta tai asiakaskunnasta, voi kilpailuteon osoittamisen lisäksi ongelmia aiheutua työnantajan vahingon todennäköisyyden osoittamisessa. Työntekijän yleisen lojaliteettivelvollisuuden pohjalta voidaan kynnyksen ylittyminen ratkaista esimerkiksi, jos tapauksen kokonaisarvioinnin perusteella todetaan työnantajan ja työntekijän välinen luottamussuhde menetetyksi. Tutkielmassa havaittiin lisäksi, että purkukynnyksen ylittymiseen ei niinkään selkeästi vaikuttanut se, että kriteereitä toteuttavia tekoja oli tapauksessa useita, vaan olennaista oli toiminnan erityinen vahingoittavuus tai törkeys. Purkukynnyksen ylittäneissä tapauksissa esiintyi esimerkiksi työntekijän kieltäytymistä kilpailevan toiminnan lopettamisesta. Tutkielmassa arvioidaan myös toimintaa, jonka perusteella päättämiskynnys ei lähtökohtaisesti ylity. Näihin tilanteisiin liittyi enintään vähäiseltä osin kilpailevaa tai ei juurikaan työnantajaa vahingoittavaa toimintaa. Ko. tilanteissa ei työntekijän aseman perusteella myöskään ollut korostunutta lojaliteettivelvollisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuskysymyksen valossa myös tavallisesta poikkeavia tilanteita, kuten sivutoimessa työskentelemistä, työnantajan luvan saamista kilpailevalle toiminnalle sekä lomautuksen aikaista kilpailevaa toimintaa. Tutkielmassa arvioidaan myös osa-aikatyöntekijöiden kohdalla sovellettavaa kilpailevan toiminnan kieltoa. Sen laajempi tarkastelu olisi myös mahdollinen lisätutkimuksen aihe